Qeridoo Speedkid2

Asfaltti tuli esiin ja pyöräilykelit alko. Tuli siis aika hankkia lastenkuljetuskärry.

En tiiä miten meillä nämä hankinnat on aina niin vaikeita päätöksien osalta, mutta tämä ei tehnyt poikkeusta senkään osalta. Netti kahlattiin läpi, pyöräliikkeet kierreettiin ja käytiin tutustumassa kavereitten kärryihin.

Suurimmaksi ongelmaksi tuli pyöräkärryjen valtava hintahaitari. Cittarin avajaisissa ois Matkaaja kärryn saanut 99 eurolla ja kallein kärry nettikaupassa oli 1200 euron luokkaa.

Olisin ehdottamasti kaivannut laajaa, puolueetonta kärrytestiä suosituimmista kärryistä. Kuningaskuluttaja testasi jokunen vuosi sitten kärryjä, mutta kaipasin vielä laajempaa katsausta.

No tutuillamme oli kärryjä halvimmista miltein kalleimpaan kärryyn. Käytiin katsomassa Bilteman, Groozerin ja Chariotin kärryjä. Tästä ei kuitenkaan ollut oikein apua kun kaikki oli tyytyväisiä omaan kärryyn. He joilla oli edullisemmat kärryt, kehuivat niitä, että kärry ajaa asiansa. He joilla oli hieman arvokkaammat kärryt eivät olisi vaihtaneet niitä halvempiin. 

Niin. Siinäpä sitten mietittiin, että mikä kärry ois meidän. 

No sen verran oltiin viisaampia kierroksemme jälkeen, että kärryssä pitää olla ainakin tyuöntöaisa, jotta kärryn voi ottaa pyörästä irti ja työntää sitä. Se päätös pudotti jo useamman kärryn listaltamme. Seuraava kärryjen pudottava vaatimus oli jousitus. Todella harvassa kärryssä oli tämä ominaisuus. Lisäksi istuinpenkin kaltevuus, paino ja ulkonäkö vaikutti päätöksen tekoon hinnan lisäksi.

Valintamme oli lopulta Qeridoon Speedkid 2. Valintaan vaikuttivat kärryssä oleva säädettävä työntöaisa, jousitus, alumiinirunko, ulkonäkö ja tummennetut ikkunat. Ostettiin kärry kuitenkin ihan summassa, sillä livenä ei oltu nähty kärryä, enkä löytänyt mitään käyttäjäkokemuksiakaan netin syövereistä. Ollaan me nyt testikaniineja ja testataan kärryn käytännöllisyys ja laatu.

Kyllähän se niin on, ettei täydellistä kärryä varmasti olekkaan. Parin testi-ajon jälkeen on joitakin seikkoja joita muuttaisin kärryssä toivimimmiksi. Luukkua tulisi saada 5-10 senttiä ylemmäksi auki ja yläkaarta saman verran taaemaaksi, näin pienen lapsen saisi laitettua valjaisiin helpommin. Tavarakorin kantta muuttaisin muun muotoiseksi. Nyt se hieman pussimainen ja sateella kerää veden siihen. Jos kannen saisi vaikka tarralla kiinni selkänojaan saisi kannen tiukaksi, eikä vesi kertyisi kannen päälle. Tavarakorin muoto voisi myös olla tilavampi. Kärryssä on 5-piste valjaat se on ihan hyvä, mutta haara remmiä tulisi voida asentaa useampaan asentoon, lähemmäksi ja kauemmaksi selkänojasta. Nyt, kun Eeda on velä niin pieni niin on haararemmi liian kaukana ja Eeda pääsee vähän valahtamaan. Täytyy kehitellä joku tyyny tai vastaava alaselän alle antamaan lisätukea.

Tyhjänä kärryä vetäessä ei edes huomnnut, että se oli pyörän perässä. Eedan ollessa kyydissä tiesi, että vetää kärryä, mutta kyyti oli kylläkin tasaista. Ylämäessä ja vastatuulessa saa varmasti tehä hiukan ylimääräistä työtä, jotta saa ittensä ja kärryn veivattua mäen päälle.

Paketti saapunut Saksanmaalta.

Eeda testaa onko kangas kestävää, 

vai meneekö hampaat läpi.

Ei kauan kestänyt kun kärry oli kasassa.

Kärryssä oli kiva oleilla. 

Johanna leikkii Eedan kans.

Tavarakorin kansi jää pussukalle.

Haara-osaa tulisi saada myös lähemmäksi selkänojaa.

Ei ku menoks!