Palapelit saa kyytiä

Eedahan tyhjensi pienenä tietyt keittiön laatikot. Eddi on antanut niiden olla rauhassa, mutta ai että kun Eedan hyllykkö onkin mielenkiintoinen. Sieltä on niin hauskaa vetää kaikki kirjat, paperit, palapelit, muovailuvahat, sormivärit ja kynät pitkin lattiaa.

Ja voi niitä Eedan riemun kiljahduksia kun se näkee mitä pikkuveli on tehnyt.

Omat lelut on ihan out. Eedan jutut in.

Leipominen

Eeda on aivan nyt hurahtanut leipomiseen ja ruuanlaittoon. Joka iltapäivä kun Eddi on nukkumassa Eeda tahtois leipoa. Eikä siinä, sillon pitää leipoa jos laps niin tahtoo. Mietin vaan, että kuinkakohan paljon kerkeän kerryttää vyötärön ympärille massaa tässä kotona olemisen aikana, jos joka päivä leivotaan:)
Sanoinkin tässä, että vaikka meidän lapsista ei ikinä insinöörejä tuliskaan, mutta hemetti vieköön, kyllä ne osaa pullaa leipoa kun kotoa muuttavat poies!

Ilman essua ei voi leipoa.

Numerolappu

Käytiin nyt ekaa kertaa sarjahiihdoissa Jokiaakson koululla. Kokkolan Veikot hiihättää siellä ja siellähän oli ihan kivat, perinteikkäät nappulahiihdot.
Eeda oli innoissaan kun sai numerolapun rintaansa ja sai hiihtää ringin ympäri. Välillä ihmeteltiin puita ja muiden lasten menoa, mutta niin vain saatiin maaliviivakin ylitettyä. Hiihtämisen jälkeen sai lämmintä mehua, joka huipensi sen illan.

Eeda innostu aivan numerolapun kans hiihtämisdestä, joten voi olla että mennään enski keskiviikkona starttaamaan, jos neiti sinne haluaa.

Olihan netissä oikein viralliset tuloksetkin keskiviikon hiihdoista:

Tytöt 4 v      2. Eeda Lassila 2.38

Lähtötunnelmissa.

Rinki kierrettynä.

Peppilandia

Peppi Pitkätossu on ollut meillä kovin juttu jo useamman kuukauden ajan! Eikä se villitys laantunut ollenkaan kun Eeda sai jolulahjaksi kaikki Peppi-dvd:t. Elokuvia se kattois aamusta iltaan jos se suinkin saisi siihen luvan. Elokuvat Eeda osaa jo ulkoa ja näyttelee niitä ihan täysillä siinä samalla kun katsoo.

Arki vaatetuskin on lähtenyt Astrid Lindgrenin luomaan tyyliin. Eedan lemppari housut on Peppi housut, oranssi-vihreät pökät ja kirpparilöytönä tekemäni Pepin isot saappaat on jalassa meidän kenkäfriikillä aika usein. Peppi peruukki on jo kertaalleen piilotettu ku niitä irtonaisia hiuksia oli joka paikassa. Pepin taskullisen liivin Eeda on saaut tutuilta.

Nyt minusta on alkanut jo todellisuuden ja Pepin rajamaa hämärtymään tai ainakin me eletään huvikummussa. Meillä asuu Herra Tossavainen, joka karkaa vähän väliä pöydälle tai verhotangon päälle. Nyt meille on muuttanut rottakin, jota meidän täytyy vähän pelätä. Me Jannen kans ollaan välillä Annika ja Tommi, Eddi on Tossavainen, eikä ole epäilystä kuka on Peppi Pitkätossu.

Eeda elää niin vahvasti Peppiä niin usein niitä Peppi juttuja tulee sen leikkeihin ihan millon vaan.

Tässä jotain esimerkkejä joita Eeda matkii Pepiltä:

• Syödessä Eedan ruuasta löytyy nauloja, joita pitää purra erityisen lujaa.
• Ulkona lunta heitetään kuten Peppi
• Pehmolelukorista tuli kuumailmapallo
• Olohuoneen pöytä- ja jalkavalaisin on kynttilöitä, jotka puhalletaan sammuksiin
• Jalkoja pidetään pöydällä
• Pienestä käsilauksusta tuli kapsäkki jossa on kultarahat
• Keinussa kiikutaan seisten
• Tanssitaan heittäen jalkoja sivulle
• Kiljutaan ja pelotellaan 
• Ratsastetaan millon keppihevosella ja millon sohvan käsinojalla

Onneksi se nyt vielä ymmärtää että mitkä jutut on Peppin juttuja ja että ne on kiellettyjä tässä normielämässä. 

Tuossa jo heitinkin mummulle vitsillä, että joutuvat ens kesänä lähteä Eedan kans Ruotsiin ihka oikeaan Huvikumpuun! Ehkä joudutaan joku kesä sinne tekemään reissun.

Tästä tytöstä taitaa tulla näyttelijä.

Sivuluisu vaihtuu konttaukseen

Eddi alko nyt kumminkin luopumaan hyväksi todetusta ryömimis tekniikastaan. Kaikki nauro Eddin hiukan erikoiselle etenemistavalle. Olin jo varma ettei se luovu sivuluisustaan, mutta kyllä se nyt hoksas että voi nousta lattianpinnasta ylöskin päin. Vielä mennään ryömimällä jos on oikein kiire, ja veikkaan ettei se pääsekkän konttamalla yhtä lujaa kuin ryömimällä.

Hahaa, konttaaminenhan oli hauskaa.

Nukkekoti

Eeda tykkää kerhossa aina leikkiä nukkekodilla. Niinpä haettiin gamlamummun vintiltä nukkekoti tarvikkeineen meille lainaan. Nukkekoti on tainut olla mulla itsellä viimeksi käytössä, joten pientä pesua ja pyyhkimistä se vaati ennen uusia leikkejä. Nukkekodin huonekalut on olleet kylmässä useampia kymmeniä vuosia, joten pakkanen on tehnyt osansa ja suurin osa huonekaluista on haurastunut ja mennyt rikki. Limaataan mitä liimattavissa. Katsotaan miten mamma innostuu oman nukkekoti projektinsa kanssa, joskosta lastenkin nukkekoti saisi jonkun uuden kalusteen.

Vintin kätköistä tuotuna.

Nyt voi nukkekoti leikit alkaa.

Kuulosuojaimet

Oltiin lähössä puistoon ja lähtiessä Eeda löysi peltorinsa eteisen laatikosta. Ei se auttanut muu kuin laittaa kuulosuojaimet sille päähän ja lähtiä puistoon. Mua hävetti ihan vähäsen vaan!

Hyvä syy, 

jos ei kuule kun mamma komentaa!

Pyllyllä keikkuen

Pari kuukautta meni istumisen harjoittelussa, mutta nyt uudenvuoden puolella on kiikkuminen ja kaakkuinen loppunut. Heti se on mukamas niin paljon isompi poika kun pystyy istumassa. Konttausasentoon noustaan, mutta ryömiminen on ainut etenemis taktiikka. Samalla alettiin kiipeilemään portaita ja nousemaan pystyyn. Hurjan näköstä menoa välillä, kun ei se ylösnouseminen taikka laskeutuminen aina niin hallittua ole.

Istumaan oppinut.

Pelleilijät

Hauska seurata kuinka näiden lasten sisarus suhde kehittyy.

Ne on nyt jonkin aikaa istuneet vastakkain ruokapöydässä. Kohta joudun siirtämään niiden istumajärjestystä. Niillä on aivan omat juttunsa ruokapöydässä. Itse voi vain nauraa mielessä niiden touhulle ja koittaa komentaa niitä vakavalla naamalla. Ne matkii toisiaan ja seuraavat toisiaan lusikoimisen välissä. Eddi tekee sitä mitä osaa, pyörittää päätä, nostaa Eedalle kättää, karjuu ja hakkaa käsiä pöytään ja Eeda perässä kunnes taas saa vastakaikua pöydän vastakkaiselta puolelta. En vain ole vielä saanu selville, että kumpi sen alottaa kun niin salakavalasti ilkkuvat toisillensa ja yhtäkkiä niillä on tosi hauskaa keskenään.

Ei mene kauan niin katseet kohtaa 

ja siitä alkaa matkimisleikit.

Nukkumajärjestelyt

Ensimmäiseksi iso huokaus ja perään toinen!

Nukkumaan menot ja yöt oli välistä jo kuin villistä lännestä, mutta onneksi nyt on taas rauha maassa. Kun Eddi oli paljon paljon pienempi nukkui lapaset jo yhen pätkän samassa huoneessa ja sujui hyvin, kunnes ne tuli sairaaks ja roudattiin Eddi takas meidän makkariin. No sen nuhan jälkeen Eddin nukkumaanmenot on ollu täyttä huutoa iltaisin. Lopuksi sanoin jo, että seison vaikka päälläni sen vieressä, jos se vain alkaa heti nukkumaan kun sen vie sänkyyn. Koitettiin silittää ja laulaa ja antaa maitoa, kaikki keinot oli sallittu, mutta ei, Eddi huusi kunnes se haettiin alakertaan rauhottumaan ja uusintayrityksellä se nukahti. Me oltiin aivan helisemässä tuon pojan kans, ei voitu käsittää miks se ei voi heti ekalla yrityksellä alkaa nukkuun kun sen vie sänkyyn!

Koitettiin laittaa lapsia samaan huoneeseen nukkumaan uudelleen joulun aikaan. Eihän siitä mitään tullut. Eeda hermostu kun Eddi huusi. Eedaa ei väsyttänyt illalla, kun nukku niin myöhään pitkät päikkärit ja meillä alko hermo kiristyyn ilta illalata kun parhaimmillaan ilta yheltätoista kummatkin lapset oli vielä hereillä!

Sitten piti alkaa keksiä ratkaisua ongelmaan. Tehtiin kaikki radikaalit ratkasut samana päivänä ja ah, kuis ollakkaan se toimi ja täällä on rauha maassa jälleen!

Eedan sänky raijattiin alakertaan, Eeda sai uuden huoneen. Nyt alakerran pikkuhuoneellakin on jokin tarkoitus ja siitä tuli tosiaankin ihan kiva pikku makkari. Eedalta jätettiin päikkärit pois tai ainakin rajotetaan niitä nyt, koska muuten ilta venyy liian pitkäksi. Eddi nukkuu yläkerran lastenhuoneessa, jossa saa rauhassa alkaa nukkuun, eikä herää yöllä jos Eeda käy vessassa. Eddin päikkäreitä on aikaistettu, joten nyt pitäis ainakin väsyttää iltaisin. Ja se huuto on saatu loppumaan, kun muutama ilta sitä siihen opetettiin.

Viimeistään kasilta kummatkin lapset on sängyssä ja meilläkin on ehkä vähän kahenkeskistä aikaa tai aikaa käydä harrastaan ja tietää ettei kotona ole huutokonsertti käynnissä. Meidän on vain pitänyt opetella siihen että kyläilystä pitää joutaa kotia paljon aikaisemmin kuin ennen, mutta pitää vain lähteä aikasemmin iltapäivästä. Mikä parasta nukkumaan mentäessä voi vaikka ite vaikka lukea lehteä, kun Eddi ei herää siihen, että lampun laittaa päälle, arjen pieniä iloja!

Ihan huippua, mikä rauha itellä on kun taas homma toimii, ainakin toistaiseksi!

Huonejärjestystä vähän muutettiin niin sänky

 mahtuikin ihan hyvin pikkuhuoneeseen.

Mistään ei tarvinut luopua, hoitopöytä 

ja pikkupöytä löytyy edelleen alakerrasta.

Kaikki puput ja nallet muutti kans alakertaan.

 

Tuolinhuput

Keittiö pääsi tällä kertaa uudistuksen kohteeksi. Ollaan haaveiltu, että maalautetaan keittiönkaappien ovet valkoisiksi, mutta jätetään se tuleville talville. Keittiön puolipaneelit saa kans jossain vaiheessa vaaleampaa pintaa päällensä, mutta ei tähän hätään.

Keittiössä kaikki vain hukkui samaan tummaan sävyyn, singeripöytä, ruokailuryhmä ja tumma puolipaneli.

Ongelman pika ratkaisu oli keittiön tuolien päälle vaaleat huput. Yhtenä ammuna päätin, että tilaan sellaiset, mutta empä sitten tilannutkaan. Hinta oli jäätävä niille valmiille hupuille, ne ois tullu maksamaan 200 euroa, eli en tosiaankaan ollu tilaamassa! Sitte pakkasin lapset autoon ja kurvasin Parttitukun pihaan ja kävin ostaan kankaat, metrihinta verhoilukankaille oli todella edullinen. Sain nyt kaikki kuusi tuolinhuppua yhden hinnalla, kun itse viitti vähän ompelukonetta hurauttaa. Ja mikäs se oli ommella kun joulupukin kontista löytyi mammalle ihka oma ompelukone, aito Husqvarna vuodelta -80 ja jotain.

En vain vieläkään tiedä, että miten ne huput ois ollu järkevin ommella. Viisastuin kyllä loppua kohden, mutta ei se enää oikein auttanut kun kaikki kankaat oli jo leikattu valmiiksi. Eihän nuo nyt priimat ole, mutta veikkaan ettei ostetutkaan olisi ihan täydellisesti meidän kapeisiin tuoleihin istuneet.

Juu ja väri on luonnonvalkoinen, fiksuin valinta lapsiperheeseen, tiedän! Ihmeesti ne on puhtaana pysyny, vaikka jo kuukauden olleet testikäytössä. Ja onhan meillä pesukone.

Samalla piti löytää uudet pöytätabletit ja kuinkas ollakkaan nekin löyty -50% korista, joten sehän vain passas. Tiskipöydällä pyörivästä fairypullostakin pääsin eroon kun fairy siirtyi pumppupulloon, joka on osattautunut käytännöllisemmäksi kuin pesuaineen alkuperäinen pakkaus,

Mikään ei erotu mistään.

Kaavat koitin oikaista helpoimman kautta, 

en vain tiedä oliko se järkevää.

Jokainen huppu piti mallata yksitellen tuoleihin.

Pientä vaaleaa piristystä.

Fairypullo vaihtu pumppupulloon. 

Luisteleminen

Eeda sai luistimet joulupukilta. Aattelin, ettei Eeda opi vielä tänä talvena luistelemaan, mutta sain taas todeta olevani väärässä. Heti kun parannuttiin sen verran joulun sairasteluilta lähdettiin koittaan luistimia.
Ensin pidin tyttöä kainaloista kiinni ja sen jälkeen käsistä ja sitten kun en enää jalksanut pitää Eedaa pystyssä päästin irti. Ja sittenhän se alkoi sujumaan. Varovasti se lähti kävelemään luistimien kanssa ja välillä luistimet lähti liukuunkin. Joko Eeda sai pidettyä tasapainon tai sitten kaatui. Jo ekalla kerralla edistystä tapahtui tosi paljon ja nyt kun ollaan käyty luistelemassa sujuu se kerta kerralta paremmin.

Viimeksi kun käytiin hallissa luistelemassa näki Eeda kun pikkupojat pelasi jääkiekkoa. Nyt meillä sisällä pelataan sählymailalla ja jollain kiekon muotoisella lelulla jääkiekkoa. Laitettiin sitten mummulle ja paappalle tilaukseen jääkiekkomaila ja kiekko.

Tästä ei tullut mitään.

Makkaroita.

Varovasti ettenpäin.

Odotettu joulu ja joulupukki

Eeda on puhunut joulusta ja joulupukista aina 24.12.2013 lähtien. Tonttulakki on pitänyt kaivaa esille keskellä kesää, jouluvideoita katsoa edellisiltä jouluilta ja kerrata missä joulupukki istui ja mitä lahjoja se toi. Koko vuosi odotettiin kunnes tuli uusi joulu.

Joulu vietettiin suurimmilta osin kotosalla kun Jannellakaan ei ollut yhtään ylimäärästä päivää vapaata. Ja onneksi oltiinkin kotosalla, sillä lapset sairasteli joulun ajan, mutta eipä se menoa haitannut.

Eedan ainut toive joulupukilta oli punainen mopo se toive vain kasvoi ennenjoulua pikkuisesta moposta isoksi mopoksi.

Pukkia ei pelätty tänäkään vuonna ja lauluakin oltiin muistettu vähän harjoitella tätä vuotta varten.

Kiitokset kaikille meitä muistaneille tontuille!

Vuoden odotuksen jälkeen joulupukki saapui meille.

Eddi-tonttu.

Eeda-tonttu.

Syliinkin uskallettiin.

Lahjoja oli valtavasti.

Eddi avaa ihan ite.

Ja pappan avustuksella.

Mönkija ja meidän "prinsessa".

Rattikelkan ruuvausta.

Muovailua.

Junarata ja Eddi ei ollut toimiva yhdistelmä.

Isä ja tytär

Mulla on sellainen tutina, että yläasteen jälkeen tuo tyttö lähtee opiskelemaan joko autopuolelle tai logistiikka puolelle.
Vai ootteko eri mieltä?

Kuin kaksi marjaa.

Hiihtäjälupaus

Eeda sai sukset, sauvat ja monot serkultaan. Aluks meinattiin, että laitetaan ne pukinkonttiin, mutta lumi tulikin ennen joulua. Onneksi nämä lapset ei tarvi lunta kuin väriksi maahan, jotta hiihtäminen onnistuu. Nyt pitää vaan oottaa, että päästään ladulle hiihtämään niin pysyy sukset ehkä vähän aikaa suorassakin.

Pimeänhiihtoa.

Valosaan aikaan oli kivempi hiihtää,

 kun näkiki jotain.

Eddi niin kiltisti aina odottaa vaunuissa 

kun sisko touhuaa.

Mailegin kalenteritonttu ala Minna

Oon haaveillu Mailegin kalenteritontusta jo useamman vuoden ajan. Inhoan perinteisiä suklaakalentereita kun ne pyörii pitkin taloa joulukuun ajan kun niille ei ole omaa paikkaa, joten sellaisia en enää hallunnut. Mutta en ollut valmis maksamaan 98 euroa Mailegin tontusta vaikka kuinka sellaisen olisinkin halunnut.

Köyhän on pakko yrittää, joten ei auttanut muu kuin alkaa ite väsertämään. Ompeleminenhan ois ihan helppoa kun ois kaavat. Mutta tässä tapauksessa ei ollut kaavoja, ei ohjeita, ei tee se itse ohjeita vaan pelkkä kuva netistä, joten sillä mentiin. Tykkään ommella, kunhan se on selvää ja nopeaa, eikä mitään pientä näpertämistä. Tämä meni jo siinä rajoilla.

Välillä jouduin myös puntaroimaan, että koitanko tehdä suoraa kopiota Mailegin kalenterinissestä vai teenkö pääpiirteittäin samanlaisen omilla sovelluksilla. Tontusta tulikin sitten kaikkien käänteiden jälkeen sovelluksien sovellus. Olkoon tämä nyt sovellus Mailegin tonttukalenterista ala Minna.

Tonttu vaati aika monet lasten päikkärit ja muutaman illan, mutta ihme ja kumma hermot ei menny kertaakaan. Ehkä se johtu siitä että oli kiva tehä jotakin itselleen tai siis lapsille. Kotona kun on niin ei pääkopalle ole oikein mitään haastetta, joten siksikin tätä oli niin kiva tehä kun joutu oikein ajattelemaankin välillä ja sai keskittyä johonkin omaan tekemiseen. Valmistumista edisti myös aikaraja, joulukuuhun ei ollut montaa viikkoa. Yks ompelukone hajos matkan varrella, kangaspölyä talo täynnä ja keittiön pöytä mullinmallin viikon verran, mutta nyt se tonttu odottaa olohuoneen seinällä valmiina joulukuun ensimmäistä päivää. Ja täytyy kyllä myöntää, että oon vaan aika tyytyväinen kätteni jälkeen!

Joka työvaiheesta ei ole kuvaa, sillon mulla on ollu niin kova ompelu tohina päällänsä, jotta on kuvat unohtunu ottaa.

Toivottavasti tästä on hitusen verran apua jos joku muu alkaa ompelemaan itellensä kalenteritonttua!

Ps. Noi muutamat kuvat on väärin päin, mutta nyt en jaksa niitä alkaa käänteleen ja väänteleen niin kääntäkää päätänne tai konettanne tai kuvitelkaa ne oikein päin:) Kiitos!


a) Mallin etsintä netistä.

Kuva lainattu: http://www.annival.fi/KALENTERINISSE-Poika-Jeans

b) Materiaalinen hankinta. 

Kirppiskierros kaupunkiin ja HH-kankaaseen. Muut materiaalit omista, mummun, anopin ja äitin kaapeista.

                           - kaitaliina 0,5e (kädet, vartalo, jalat)
                           - villahame 1e (tonttulakki, lapaset)
                           - häkkisängyn lakanakangas 1e (kasvot)
                           - farkkuhame 2e (lappuhaalari)
                           - napit 2,50e (lappuhaalariin)
                           - nauha 1,5e (tonttulakin alreunaan)
                           - kangastussi 7,5e
                           - täyte, kengät, farkkuhaalarin taskut, hiukset, silmät, suu 0e
                                     ----------------------------------
                           -Tontun kokonaishinta 16 euroa, josta jäi materiaalia yli tuleviin ompeluihin ja                                        askarteluihin            


c) Koeversion tekeminen.

Kun ei ollut kaavoja vaan pelkkä kuva minkä pohjalta aloin tonttua tekemään niin tein aluksi ekat kaavat ja ompelin lakana kankaasta koeversio tontun. Muutin kaavoja, ompelin, täytin ja suunnittelin. Sen jälkeen uskalsi leikata oikeista kankaista palaset ja omella oikeaa tonttua eteenpäin. Oikeastaan koko matkan mulla kulki kaksi tonttua rinnakkain, koeversio ja oikea tonttu. Haastavinta oli mittasuhteiden luominen. Tiesin, että oikea Mailegin kalenteritonttu on 140cm pitkä ja siihen aloin itsekki tähtäämään. Kuvasta vain katsoin, että tonttu "pienenee"alavartaloaan kohti, joten koittaa sitte itekki toteuttaa samalla lailla. Ensimmäisestä koeversioista tuli liian iso, mutta onneksi kaavoja oli helppo pienentää.

Lakanakankaasta koetonttua, 

joka täytetty toisella lakanalla.

d) Tonttulakki ja kasvot

Aloin ompelemaan tonttua ylhäältäpäin. Tonttulakki ja kasvot oli ekana vuorossa. Olin niin tyytyväinen kun muistin ommella ripustuslnkin väliin, mutta se ilo jäi vähäseen. Iltapalaa syödessä hoksasin, että olin unohtanut omalla hiukset kasvojen ja tonttulakin väliin. Voi että ärsytti! Olin päättänyt etten pura mitään ellei ole pakko ja tässä tapauksessa ei ollut pakko, joten tonttu jäi ilman hiuksiaan tässä vaiheessa.

e) Kädet ja ylävartalo

Käsien pituus määräytyi suoraan kaitaliinan leveyden mukaan. Vähän jouduin myös pyörittää että miten ompelen kädet vartaloon kiinni. Aluks olin ajatellut vähän oikaista ja omalle ne suoraan hartijoihin kiinni, mutta ei se toiminu niin. Jouduin sitten ompeleen ne ihan kunnolla, jotta ontto reikä jatkuin vartalosta jäsiin.
Pään ja vartalon yhdistämisessä mulle tapahtuikin taas moka. Ompelin pään väärinpäin ylävartaloon kiinni. Ompelin sen niin kuin olin asetellut palaset pöydälle, jolloin tonttu katsoi siis oikealle päin eikä eteenpäin kuten kuuluisi. Sillon mun oli pakko purkaa, koska sitä ei voinut jättää niin. No kun sitten aloin toista kertaa ompelemaan päätä vartaloon kiinni ompelin väärästä kohdasta ja tonttu sai pari senttiä liian ptkän kaulan. Mutta se ei ollu enää ihan katastrofi, joten tontulla sai nyt olla sitte vähän ptkähkö kaula.

Tontun villahanskat.

Pään ompelinkin nuin päin vartaloon aluksi, 

ratkoja siis kehiin.

Koko ajan täyty pitää kokonaisuus mielessä.

f) Jalat

Jalat oli varmaan helpoimmat suunnitella ja ommella. Jalkateristä oisin tehnyt vähän pidemmät, mutta kangas oli niin vähissä, joten tuon isommiksi jalkoja ei voinut yksinkertaisesti tehä. Halusin nimenomaan samettkankaasta nuo jalat, oon muistaakseni pikkutyttönäkin ommallut tuosta kyseisestä kankaasta jotakin. Vartaloltaan tontusta tuli ontto. 

Kankaat leikattu.

Ommaltu ja täytetty.

Pituuden mallailua.

Jalat kiinnitetty vartaloon.

g) Lappuhaalarit

Haalareihin täyty siis ujuttaa 24 paikkaa kalenteriyllätyksille. Näissä oikaisin eniten alkuperäiseen versioon nähden. En ommallut metallilenkkejä vaan ratkasin 24 kohtaa muulla tavalla. Ompelin haalariin yhteensä 10 kappaletta vyölenkkejä, joten niistä sain jo miltein puolet luukku tarpeista täytettyä. Tein kolme muuta kiinnityskohtaa lenkkien lisäksi ja loput 9 luukkua tein taskuiksi. Näin haalareista ei tullut ihan tilkkutäkin näköiset.

Farkkuhame oli tarpeeksi suuri tähän tarkoitukseen.

Kankaiden valintaa taskuiksi.

Mallailua.

10 kpl lenkkejä edessä ja takana.

Nuppineulaversio testausta.

h) Silmä, silmä, nenä, suu

Mulla on ollu kauhea pelko käsinompelua kohtaan. Teen mitä vaan kunhan ei tarvi ottaa neulaa ja lankaa käteen. Onneksi on aina mummu jolle on voinut viedä irronneet napit ommeltaviksi. Nyt kumminkin tartuin siihen neulaan ja lankaan eikä se niin kummoista sitten ollutkaan. Taikuri on itsekkin yllättynyt suun ja silmien lopputuloksesta. 

Hiuksethan olin unohtanut ommella alkuvaiheessa ja ne täytyi saada sinne nyt jotenkin kiinnitettyä. Ratkaisin ongelman nauhalla, johon liimasin ensin hiukset kiinni ja sen jälkeen liimasin sen nauhan tontun päähän. Tässä siis vältyin taas käsinompelulta:) Hyvin se kävi liimallakkin laittaa, ei ongelmaa ja varmasti paljon helpompi kuin ompelemalla. 

Tontun pitkäkaulaisuuden korjasin kaulahuivilla. Kävin mummulla hakemassa puikkoja lainaan ja se laitto mulle tikkaukset alulle. Kun se oli aikansa katsonut kun kujoin kaulahuivia ettenpäi tuumas se, että voi hän kutioa sen mulle valmiiksi. Se passas, voi olla, että kaulaliina ois edelleen niissä puikoissa solmussa, silmukoita pudonneena ja toiseen päähän kapenevana ja levenevänä. 

Hiukset on ja pysyy, 

kaulahuivi lämmittää ptkää kaulaa.

i) Numerointi

Luulin jo, että täksi jouluksi tonttu jäi ilman numeroitaan, mutta onneksi Tuula ja Oulun Sinoperi pelasti tontun numerot. Koko Kokkolassa ei ollut ainuttakaan valkoista kangastussia, eikä niitä löytynyt oikein mistään, mutta sain kuin sainkin Oulun viimeisen peittävän valkoisen kangastussin.

Numerointi onnistu ihan jees!

j) Valmis tonttukalenteri

Materiaalien hankinnassa, suunnittelussa, koeversion tekemisessä, ompelemisessa ja täyttämisessä meni viikko. Numeroinnit sain tehtyä marraskuun 30 päivä klo 22. 40. Kalenteri oli siis valmiina joulukuun ensimmäiseksi päiväksi, jolloin tonttu olikin tuonnut yllärin ensimmäiseen taskuun. Istu tonttu jo yhen reissun Kälviällekkin etupenkillä, joten se on ollut jo paljossa mukana.

Nimi vaan puuttuu tältä kaverilta vielä. Hyviä ehdotuksia poikanisselle?

Eihän se nyt ihan Mailegin kalenterilta näytä, 

mutta ompa ainakin enemmän tunne-arvoa tässä versiossa.