Tuolinhuput

Keittiö pääsi tällä kertaa uudistuksen kohteeksi. Ollaan haaveiltu, että maalautetaan keittiönkaappien ovet valkoisiksi, mutta jätetään se tuleville talville. Keittiön puolipaneelit saa kans jossain vaiheessa vaaleampaa pintaa päällensä, mutta ei tähän hätään.

Keittiössä kaikki vain hukkui samaan tummaan sävyyn, singeripöytä, ruokailuryhmä ja tumma puolipaneli.

Ongelman pika ratkaisu oli keittiön tuolien päälle vaaleat huput. Yhtenä ammuna päätin, että tilaan sellaiset, mutta empä sitten tilannutkaan. Hinta oli jäätävä niille valmiille hupuille, ne ois tullu maksamaan 200 euroa, eli en tosiaankaan ollu tilaamassa! Sitte pakkasin lapset autoon ja kurvasin Parttitukun pihaan ja kävin ostaan kankaat, metrihinta verhoilukankaille oli todella edullinen. Sain nyt kaikki kuusi tuolinhuppua yhden hinnalla, kun itse viitti vähän ompelukonetta hurauttaa. Ja mikäs se oli ommella kun joulupukin kontista löytyi mammalle ihka oma ompelukone, aito Husqvarna vuodelta -80 ja jotain.

En vain vieläkään tiedä, että miten ne huput ois ollu järkevin ommella. Viisastuin kyllä loppua kohden, mutta ei se enää oikein auttanut kun kaikki kankaat oli jo leikattu valmiiksi. Eihän nuo nyt priimat ole, mutta veikkaan ettei ostetutkaan olisi ihan täydellisesti meidän kapeisiin tuoleihin istuneet.

Juu ja väri on luonnonvalkoinen, fiksuin valinta lapsiperheeseen, tiedän! Ihmeesti ne on puhtaana pysyny, vaikka jo kuukauden olleet testikäytössä. Ja onhan meillä pesukone.

Samalla piti löytää uudet pöytätabletit ja kuinkas ollakkaan nekin löyty -50% korista, joten sehän vain passas. Tiskipöydällä pyörivästä fairypullostakin pääsin eroon kun fairy siirtyi pumppupulloon, joka on osattautunut käytännöllisemmäksi kuin pesuaineen alkuperäinen pakkaus,

Mikään ei erotu mistään.

Kaavat koitin oikaista helpoimman kautta, 

en vain tiedä oliko se järkevää.

Jokainen huppu piti mallata yksitellen tuoleihin.

Pientä vaaleaa piristystä.

Fairypullo vaihtu pumppupulloon.