Voihan kurkunpääntulehdus

Onneksi Eeda on tähän asti ollut terveenä, nuhia kummempia sairauksia ei ole ollut. Nyt Eeda oli ekaa kertaa oikein kunnolla sairas.

Eedaa alko yskittämään kauheasti ja yskä oli ihan järkyttävän kuulosta, kuin kuuskymppisen ikänsä tupakkaa polttaneen limainen tupakkayskä. En voi käsittää, että penestä tytöstä voi lähteä niin kauhea ääni. Sitteppä hengitys muuttu rohisevaks ja vinkuvaks samaan aikaan. Hengitys meni niinki ahtaale, jotta meillä tuli kiire päivystykseen hengittelemään lääkettä.
Pari yötä meni valvoessa, jotta Eedan henki kulkee, päivisin Eeda oli kumminkin ihan virkeä ja muuten terveen oloinen. Sitten kun hengitys oli normalisoitunut ja luultiin, että normi elämä palaa niin nousi hurjan korkea kuume. Sitten meniki vielä kolme yötä  levottomasti kun Eeda peppuroihti meidän väissä. Vain yhtenä iltana, jolloin oli pahin kuume vei se Eedalta voimat, se pötkötti koko illan sohvalla, se jopa jakso keskittyä ja katto koko pikkukakkosen alusta loppuun, mitä ei ole ennen tapahtunut. 

Viikon ajan Eeda sai nukkua meidän välissä, kun joko piti kattoa että se hengittää ja kuumeisena uni oli niin levotonta, että nukkuminen suju paremmin meidän välissä. Loppuajasta minäkin aloin jopa tottumaan, että tyttö on meidän välissä ja sain nukuttua siitä huolimatta.
Eeda sitten yhtenä iltana kerto, että missä on mamman paikka, missä pappan ja missä hänen paikkansa. Kyllä me sitten korjattiin, että kyllä Eedan nukkumapaikka on omassa sängyssä, nyt on vain ollut poikkeus. Hyvimpä se uni maistu sitten taas omassa sängyssä, vaikka minusta eka yö tuntukin oudota kun Eeda oli taas omassa huoneessansa yöunta nukkumassa. 

Ilta pötkötettiin vilteissä ja katottiin vain telkkaria.

Kuumeisena Eeda maltto istua sylissäkin 

varmaan pisimpään kuin ikään ennen.