Käydään moikkaamassa gamlamummua yleensä noin parin viikon välein. Gamlamummun keittiön seinällä on aina ollut taulu, jossa on kaksi hevosta. Eeda on aina huomannut ja maininnut hevoset, joko näyttämällä niitä ja sanomalla heppa sen jälkeen kun oppi puhumaan.
Kunnes tuli joulu ja gamlamummu oli laittanut taulut vaihtoon. Hevostaulu oli saanut väistyä jouluaiheisen lumiukkotaulun edestä pois. Ei oltu kuin keretty ulkovaatteet riisua pois niin Eeda hoksasi että; ö-öö heppa. Niin, totta. Hevostaulu ei ollut omalla paikallansa missä se oli aina ennen ollut. Itse en ois edes muistanut, että normaalisti seinällä ruukaa hevos taulu olla. Empä ois arvannut, että Eedakaan ois moista muistanut, mutta näki taas kuinka erikoisiin ja pieniin asioihin lapsi kiinnittää huomionsa.
Joulun aikaan vietiin myös joulutervehyksiä naapureille. Eedan suuri idoli on naapurin Paavo. Kyläilyn aikana Eeda söi iltapalaksi Paavon kanssa Paavon tarjoamia mustikoita. Nehän on Eedan suurta herkkua, kun sai sokeriakin vielä mustikoiden päälle, mitä kotona ei saa. Seuraavan kerran joulun jälkeen, kun laitoin Eedalle välipalaksi kulhollisen mustikoita, muisti Eeda, että hän oli syönyt Paavon kanssa mustikoita. Totta sekin!
Yllätän vanhempani aina välillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti