Tutti aika ohi

Olin jo kauan sitten päättänyt, että heti kun jään äitiyslomalle ja Eeda jää pois hoidosta ois tuteista päästävä erilleen. Eeda on käyttänyt tuttia yleensä vain nukkuessaan ja sairaana ollessa ollaan annettu tutti oloa helpottamaan. Eedalle on ollut tärkeää, että tutteja on ainakin kymmenen tyynyn ympärillä, jotta aina joku tutti löytyy käsissä pyöritettäväksi. Viimiset kaks viikkoa meillä riistäyty kumminki tutin käyttö ihan käsistä. Ekku Eeda oli sen viikon sairaana jolloin se sai pitää tuttia ja hups keikkaa sen jälkeen me ei enää jaksettu olla asiasta tarkkoja, oli meinaan aika härdelliä mun viimiset kaks kouluviikkoa ja kaikenlisäks Jannekin vaihto työpaikkaa samaan aikaan. Kenelläkään ei ollut paukkuja enää iltaisin pitää komentoa yllä vaan helpointa oli antaa Eedan syyä tuttia niin paljonko se halus, koska tiesti, että kohta arki helpottaa ja sitten tutit jätetään kokonaan pois. Taas huomas kuinka helposti tilanne riistäytyy käsistä kun pikkasenkaan antaa lapselle periks!
No, sitten tuli se pelätty eka vapaapäivä, jolloin oli tehtävä tutti asialle jotakin. Mietittiin, että viiäänkö tutit jolekkin vauvalle vai leikataanko tuteista palanen irti. Päädyttiin viimeisempään vaihtoehtoon. Yhtäkkiä kaikki Eedan tutit oli menny rikki! Eikä kuulkaas tutti kelvannut suuhun sen jälkeen enää. Viikonlopun ajan Eeda nukku kyllä tuttien kanssa, mutta pyöritteli niitä vain käsissänsä. Uni tuli entiseen malliin ja unet oli normi pitkiä eikä heräilyjä tullut. Me oltiin siinä vaiheessa jo hämmästyneitä että näinkö helposti tässä päästiin.
Maanataina oli sitten tehtävä niille tutinraadoille vielä jotakin. Aamulla sanoin Eedalle, että käy nakkaamassa ne roskikseen, ettet enää tarvi tutteja kun ne on menny rikki. Niin tyttö keräs tuttinsa ja kävi ne roskikseen heittämässä. Sovittiin, että roska-auto vie tutit vauvalle, taas on lasta huijattu! Päikkäreille mennessä Eeda itkseskeli hetken tuttien perään, mutta muutamien silittely kertojen jälkeen uni tuli.
Nyt on neljäs päivä ilman tutteja ja meidän pelko valvotusta viikosta oli turhaa. Uni on maistunut Eedalle samaan malliin kuin ennenkin, eikä meidän ole tarvinut kuin selittää asiaa, että tutit meni rikki ja roska-auto vie ne vauvalle, liian helppoa ollakseen totta! Nyt Eeda sitten kertoo kaikille vieraille että tutit on rikki ja piip piip (peruttava roska-auto) vie ne vauvalle.
En vain tiiä kauanko lapsella menee, että se ei enää osaa tai halua syödä tuttia. Kun tämä meidän tutin jättö ajankohtahan ei varmasti ollut mikään paras, jos vauva syntyisikin kohta ja se söisi tuttia, niin arvakkaapa vain kumman suussa se tutti loppujen lopuksi olisi Eedan vai vauvan? Taidan tietää vastauksen.

Tuteista on ollut meille vain hyötyä, 

mutta nyt oli aika jättää ne pois!

Voihan kurkunpääntulehdus

Onneksi Eeda on tähän asti ollut terveenä, nuhia kummempia sairauksia ei ole ollut. Nyt Eeda oli ekaa kertaa oikein kunnolla sairas.

Eedaa alko yskittämään kauheasti ja yskä oli ihan järkyttävän kuulosta, kuin kuuskymppisen ikänsä tupakkaa polttaneen limainen tupakkayskä. En voi käsittää, että penestä tytöstä voi lähteä niin kauhea ääni. Sitteppä hengitys muuttu rohisevaks ja vinkuvaks samaan aikaan. Hengitys meni niinki ahtaale, jotta meillä tuli kiire päivystykseen hengittelemään lääkettä.
Pari yötä meni valvoessa, jotta Eedan henki kulkee, päivisin Eeda oli kumminkin ihan virkeä ja muuten terveen oloinen. Sitten kun hengitys oli normalisoitunut ja luultiin, että normi elämä palaa niin nousi hurjan korkea kuume. Sitten meniki vielä kolme yötä  levottomasti kun Eeda peppuroihti meidän väissä. Vain yhtenä iltana, jolloin oli pahin kuume vei se Eedalta voimat, se pötkötti koko illan sohvalla, se jopa jakso keskittyä ja katto koko pikkukakkosen alusta loppuun, mitä ei ole ennen tapahtunut. 

Viikon ajan Eeda sai nukkua meidän välissä, kun joko piti kattoa että se hengittää ja kuumeisena uni oli niin levotonta, että nukkuminen suju paremmin meidän välissä. Loppuajasta minäkin aloin jopa tottumaan, että tyttö on meidän välissä ja sain nukuttua siitä huolimatta.
Eeda sitten yhtenä iltana kerto, että missä on mamman paikka, missä pappan ja missä hänen paikkansa. Kyllä me sitten korjattiin, että kyllä Eedan nukkumapaikka on omassa sängyssä, nyt on vain ollut poikkeus. Hyvimpä se uni maistu sitten taas omassa sängyssä, vaikka minusta eka yö tuntukin oudota kun Eeda oli taas omassa huoneessansa yöunta nukkumassa. 

Ilta pötkötettiin vilteissä ja katottiin vain telkkaria.

Kuumeisena Eeda maltto istua sylissäkin 

varmaan pisimpään kuin ikään ennen.

Biile

Viikonloppuna laitoin Jannen ja Eedan ulos pulkkamäkeen ja menin ite tekemään kouluhommia siksi aikaa. Kyllä ne oli pulkkamäkeen asti päässy ja muutamat laskut olivat saaneet laskettua, mutta niillä oli ollu häiriötekijä. Koko ajan oli kuulunut ääni, että autot ajaa. Ja Eedahan rakastaa autoja, rekkoja, kaivureita ja kaikkea liikkuvaa, isänsä tyttö. Pulkkailusta ei siis oikein ollut tullut mitään, niin ne tuli kotia ja lähtivät Överbyhyn, jossa oli jonkin sortin jääajon autotapahtuma. Siellä Eeda oli saanut kattoa autoja kyllästymiseen asti tai ainakin siihen asti että oli tullut hirmu nälkä ja piti tulla kotia syömään.
Ja vielä nyt viikonkin päästä autotapahtumasta Eeda vain puhuu kuinka autot ajo ja näyttää käsillään kuinka kovin kuskit rattia käänsi koko ajan. Tuleekohan näistä vielä tiimi: jokkiskuski naisten sarjaan ja pappa mekaanikoksi, kenties!

Pienestä pitäen..

O-ho biile!

Touhutaloilemassa

Kävin Eedan kanssa ekaa kertaa touhutalossa ennen joulua. Kiva paikka, ei tarvinut istua hetkeäkään kun Eeda jo näytti seuraavan paikan mihin mennä. Iso liukumäki oli kumminkin tällaselle isomahaselle jo aika hurja. Eedaa pitää kumminkin vielä pitää siinä sylissä, joten muutamien laskukertojen jälkeen totesin, että seuraavalla kerralla tarvitaan kyllä pappa mukaan. Nyt käytiin sitten uudelleen touhutalossa Janne toimi täällä kertaa Eedan perässäliikkujana. Tais se Janne todeta tunnin temmeltämisen jälkeen, että sehän oli pahempi paikka kuin armeijan kuntorata. Kerkes Eeda istua sen verran, että yhen tripin imasi naamaansa, jonka jälkeen oli taas kiire kiipeilemään.

Hurjan lujaa alas!

Täältä pääsee ite ikkuliukumäkeen.

Hassua kun pallot jää ilmaan.

O-ho!

Lapsen muisti

Aina lapset jaksaa yllättää. Ei aina tule ajatelleeksi, että kuinka paljon alle kaks vuotias jo ymmärtää asioita ja kuinka paljon se muistaa eri asioita.

Käydään moikkaamassa gamlamummua yleensä noin parin viikon välein. Gamlamummun keittiön seinällä on aina ollut taulu, jossa on kaksi hevosta. Eeda on aina huomannut ja maininnut hevoset, joko näyttämällä niitä ja sanomalla heppa sen jälkeen kun oppi puhumaan.
Kunnes tuli joulu ja gamlamummu oli laittanut taulut vaihtoon. Hevostaulu oli saanut väistyä jouluaiheisen lumiukkotaulun edestä pois. Ei oltu kuin keretty ulkovaatteet riisua pois niin Eeda hoksasi että; ö-öö heppa. Niin, totta. Hevostaulu ei ollut omalla paikallansa missä se oli aina ennen ollut. Itse en ois edes muistanut, että normaalisti seinällä ruukaa hevos taulu olla. Empä ois arvannut, että Eedakaan ois moista muistanut, mutta näki taas kuinka erikoisiin ja pieniin asioihin lapsi kiinnittää huomionsa.

Joulun aikaan vietiin myös joulutervehyksiä naapureille. Eedan suuri idoli on naapurin Paavo. Kyläilyn aikana Eeda söi iltapalaksi Paavon kanssa Paavon tarjoamia mustikoita. Nehän on Eedan suurta herkkua, kun sai sokeriakin vielä mustikoiden päälle, mitä kotona ei saa. Seuraavan kerran joulun jälkeen, kun laitoin Eedalle välipalaksi kulhollisen mustikoita, muisti Eeda, että hän oli syönyt Paavon kanssa mustikoita. Totta sekin!

Yllätän vanhempani aina välillä!