Olin tähän asti syöttäny Eedaa ihan automaattisesti. Se kävi niin kätevästi, vuorotellen ruokaa omaan suuhun ja välillä Eedan suuhun. Sitte aloin opiskelemaan, luin koulukirjasta, että 1,5 vuotis osaa syödä ihan ite. Nauroin siinä koulunpenkissä, että entäs jos ei vanhemmat oo antanu lapsen syödä ite mitäs sitten.. Ei nyt ollut käynny pienessä milessäkään, että oisin lusikkaa sotkun pelossa Eedalle antanut. No kyseisen oppitunnin jälkeisenä iltana EEda sai koittaa syödä iltapuuronsa ite. Ja sehän onnistu suht luontevasti. Eipä ole sen koommin tarttenut neitiä syöttää, lautanen eteen ja lusikka käteen niin johan alkaa lautanen tyhjenemään. Muutamana ekana syömäkertana täytyi muistuttaa, miten lusikasta pidetään kunnolla kiinni, mutta muuten homma oli aika hyvin hanskassa. Eeda on niin tarkka syöjä, että jos jotakin tippuu ruokalapulle yrittää se sen siitä noukkia. Jos se ei onnistu antaa se lusikan mulle, että autan vähäsen.
Niin ja vielä siihen ruokalappuun palatakseni. Vaikka mulle naurettiin, että mitä ihmeen isoa essua käytän Eedalle ruokalappuna, mutta kuulkaas, kuulkaas, se on ihan super hyvä:) Ei ruoka tipu syliin vaikka lastista vähän ruokaa tippuukin, ei sotkeennu vaatteet ja taas on elämä paljon helpompaa kun ei tartte joka ruokailun jälkeen vaatteita vaihtaa. No joo, olihan tuo ruokalappu kolmikuisen Eedan päällä aika suhteettoman iso, mutta se on tottunut siihen pienestä pitäen ja antaa sen olla suojana.
Eli nyt meillä syödään itse, jotain hyötyä mun opiskeusta siis. Oisin muuten varmaan syöttänyt vielä kaks vuotiastakin lasta.
Suu täytyy avata isolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti