No niin tuo aika näemmä kulkee, viimeks elokuussa tullut päivitettyä blogia.
Alko tulemaan sen verran vihasia puheluita ja kommentteja, että tänne ei ole tullut mitän uutta tekstiä pitkään aikaan. Lupasin sitten ihmisille, että viimeistään syyslomalla skarppaan, istun koneelle alas, tyhjään kameran kuvista ja koitan saada jotain uutta luettavaa aikaiseksi.
Kivahan se oli kuulla, että ihmiset oottaa uusia juttuja mitä me ollaan täällä oikein touhuttu! Kiitos siis siitä!
Meillä on siis täällä uusi arki. Tai siis ei se uusi ole enää, mutta erilainen kuin pitkään aikaan. Eeda alotti syksyllä hoidossa ja minä siirryin koulunpenkille. Olin varautunut kaaokseen, mutta sitä kaaosta ei sitten koskaan tullutkaan.
Eedalla menee super hyvin hoidossa, aivan ihana hoitopaikka, leikkikavereita ja mikä Eedan mielestä on varmaan tärkeintä niin hoidossa on hyvää ruokaa. Varauduin kauheaan sairastelukierteeseen, mutta onneksi perhepäivähoitajalla ei pöpöt niin jyllää niin pysyy lapsetkin terveinä, mikä on tärkeää. Toki syksyistä nuhaa on ollut, mutta muilta taudeilta ollaan vältytty. Koputetaan puuta siis. Ekku hoitoviikkoina Eeda oli kyllä iltaisin väsynyt, osasyynä oli varmasti poskihampaatkin, jotka päätti puhjeta juuri siihen samaan aikaan. Muutaman viikon jälkeen Eedakin tottui uuteen arkeen ja nyt jaksaa iltaisinkin touhuta entiseen tapaan. Ilosena se hoitoon jää, hyvä jos kerkeää meille edes vilkuttaa, kertaakaan ei ole tarvinut itkevää tyttöä hoitoon jättää.
Oma koulu on kans lähteny ihan kivasti. Syksyyn on tuonu vähän helpotusta, kun on muutama kurssi ollut hyväksluettuna, mutta nyt syyslomasta eteenpäin en minäkään enää mitään armoa saa, vaan koulussa on istuttava. Mielenkiintosia ja vähän vähemmän mielenkiintosia kursseja, kaikki ne on läpikahlattava. Ei koulu ole kyllä paljoa vaatinut, nyt viime viikolla vasta tarvi oikein kirjoja alkaa availemaan ja vähän lueskelemaan. Oon koittanu tehä kaikki etätehtävät suht nopsaa pois alta niin ei tartte mieltänsä vaivata enää sen jälkeen niiden suhteen. Ihania uusia ihmisiä, monen ikäisiä ja monenlaisia töitä tehneitä. Ja nimenomaan kokonaan uuden alan oppimista, sehän on kaikista antoisinta!
Ja Janne, mitäs se, se porskuttaa töissä innokkaana. Ei se ainakaan ole valittanut, joten oletamme sen olevan tyytyväinen:)
Mutta siis siitä kaaoksesta mitä pelkäsin. Kun on kuunnellut ihmisiä, jotka on töissä, melkein kaikilla on sama virsi, ettei kerkeä mitään tekemään. Aattelin, että kait se on meillä sitten samallalailla. Mutta en kyllä oo kokenu, että ei me mitään keretä tekemään, kylläpä tuota kerkeää tehä ihan sitä mitä haluaa kerkeävänsä. Viikonloppuisin mulla on täällä sellanen ruokatehdas, teen kaikki viikon ruuat kerralla, joten sitten ei tarvi arki-iltoina seistä tuntia hellan ääressä vaan sen ajan voi käyttää johonkin muuhun. Kumminkin syödään arkisin normi arkiruokaa, vain mikron kautta käytetynä. Toimiva systeemi ainakin meillä. Ja siivouksesta meilä ei oteta mitään ressiä, siivotaan sitten kun näyttää että tarvii siivota, eikä välttämättä ihan vielä sillonkaan. Eikä kolmen hengen taloudessa pyykkiäkään tule niin paljoa, että tarttis liian usein konetta pyörittää. Ulkona keretään olemaan Eedan kanssa ja sisälläkin leikkimään. Omaa aikaakin jää rutkasti kun Eeda menee ilta seittämältä nukkumaan. Kylässäkin kerkeää käymään, toki me ollaan aika alku-illasta liikkeellä, mutta Eeda on tottunut lentäviin nukkumaanmenoihin, autosta sisälle, haalari pois, univaatteet päälle ja nukkumaan, siinä ei montaa minuuttia mee. Joten ei mulla ole mitään valittamista ajan suhteen 24 tuntia riittä ihan hyvin, on se aika joskus aikoinaan oillut enemmän kortilla.
Kaikkien osalta oli varmasti hyvä päätös, että lädin kouluun, Eeda hoitoon, eikä Jannenkaan tarvi ainoana meistä aamulla täältä lähteä. Tästä jatkuu syksy vielä vain pimeämpänä ja pimeämpänä, mutta pian on joulu ja sitte alkaa päivät pitenemään!
Eedan hoitolaukku.
Niin vain piti koulureppu kaivaa esille,
vaikka kuinka vannoin että mun koulut on käytynä.
