Ma-ma-mansikka

Mun oma mansikkamaa odottaa vielä tekijäänsä. En oo vielä edes osannu päättää, että mihin nurkkaan se tulee niin oon antanut asian olla. Mutta nyt ois ihan kiva kun pihalla ois oma mansikkamaa. Ennen on vielä voinu luottaa äitin ja mummun mansikkamaihin, mutta nyt on mansikkaa niin huonosti, ettei sieltä riitä meille asti marjaa.

Piti siis lähteä mansikan haku reissulle, koska sen verran maalta oon, etten suostunut Prisman edestä mansikkalaatikkoa hakemaan. Onhan siinä nyt ihan eri tunnelma kun saa ite käydä marjat ämpäriin poimimassa. Suuntasin auton nokan kohti Ruotsaloa, Porkon mansikkamaalle. Onneksi ne huoli mut vielä poimimaan, vaikka muut oli ollu paljon aikasemmassa liikenteessä kuin minä.
Ei kauan kestänyt kun olin supervauhtia poiminu kaks ämpärillistä marjoja, huomenna tietää, että on tunnin kyykkiny mansikkapellolla.
Hoksasin vain kun ajelin Ruotsalosta kotia päin, että Eeda on aina syönyt marjoja välipalaksi ja nyt se menee hoitoon syksyllä ja syö välipalan siellä niin kukas meidän mansikat nyt syö. No ainakin niitä nyt on pakkasessa, kuka ne sieltä ikinä syökään.

Kotia kun tulin ja Eeda näki ämpärit, suuntasi se heti sangolle ja otti mansikan ja söi sen. Se ei paljoa kysellyt, että saako niitä syyä. No saihan niitä. Eedan en kumminkaan antanut syyä ihan hirvittävää määrää mansikkaa, ettei maha ois tullu kipeäks.
Loput mansikat sain laitettua pakkaseen odottamaan syksyä ja talvea.

Hui, monta tuntia meni mansikkasavotan kanssa, mutta kuuluuhan se kesään. Mansikkakakkua on toistaseks saamatta, mutta kyllä me tehopaistettiin lättyjä ja syötiin niitä kera sokeristen mansikoiden!

10,8 kg.

Heti hyökättin mansikoiden kimppuun.

Pakastusta vaille.

Vielä jatkettiin ruokalapun kans mansikoiden syöntiä.

Lättyjen tehopaistamista.

Nyt saa nauttia.

Oli naamakin sen mukanen, että oltiin herkuteltu.