Aluks se tuntu ihan tyhmältä, että se alkaa yhtäkkiä syömään suolasta ruokaa (ja me käytetään aika reippaasti sitä suolaa). Kyllä sitä vieläki miettii, ettei tarttis tosiaankaan laittaa niin paljoa suolaa ruokaan, mutta muuten ei oma ruoka maistu miltään ja ei se ole sama asia lisätä suolaa omalle lautaselle.)
Toinen juttu joka häiritsi suunnattomasti oli ruuan terveellisyys. Alle vuoden ikäseks kun tein ite sille erikseen ruuat oli sen annokset oikeasti ruokaympyrän mukaisia, vähintään puolet oli kasviksia. Sitte kun se alko syömään meidän ruokaa oli ekku tarjolla kotitekosta pizzaa. Olin että ei, eihän tuota voi tarjota lapselle, vehnäjauhoa ja pari hassua jauhelihan palasta. Seuraavana päivänä oli makarroonilaatikkoa, taas vehnäjauhoa ja jauhelihaa.
Kolmantena asiana häiritsi se, että monesti päivisin en ite syö lämmintä ruokaa vaan teen sitten vasta ruuan kun Janne tulee töistä, mutta nyt sitä ruokaa piti olla aamu- ja iltapäivänä. Ruokakipothan oli aina tyhjiä kun ois pitäny syyä ja ruokaa sai tehä joka päivä. Onneks Eedan aamupäivän ruuan pelasti hätätapauksessa kaupan piltti purkki, ettei nyt ilman ruokaa silti tarvinu olla.
Tuntu, että ne oli ne muutamat samat ruuat joita sitä teki, perunoita ja jauhelihakastiketta, makaroonilaatikkoa, riisiä ja kanaa.. Eikä niitä kasviksia ole tullut laitettua meille, salaattia kylläkin. Kyse ei ole siitä ettenkö tykkäis tehä ruokaa, minähän voisin vaikka asua keittiössä. Ja kyllä ne suurimmaks osaiks ihan onnistuneita ruokia on, ettei siitäkään kiinni ole etten ois sinut kokkaamisen kanssa. Se oli vain laiskuutta, kaupasta sitä osti aina samat kaks jauhelihapakettia, kanaa, makkaraa, seitiä. Ja kotona kun katto jääkaappin ja alko suunnitella ruuan tekemistä, niin eihän niistä raaka-aineista voinut tehä kuin aina niitä samoja ruokia.
Sitte piti ottaa itteä niskasta kiinni ja alkaa panostamaan meidän kaikkien arkiruokailuun. Sain ispistä telkkarissa pyörineestä Kaappaus keittiössä-sarjasta ja kaappasin ihan ite meidän keittiön! Otin yläaste aikaisen kotitalouskirjan käteen ja aloin selaamaan, että mitäs muita ruokia sitä vois tehdä.
Otin kynän ja paperia ja aloin kirjottaan meille uutta ruokalistaa. Kokonaan "uusina" ruokina meille tuli kasviskeitto, kasvispihvit, sienikastike, lohikeitto ja chili con carne. Ruokia joita on tullut tehtyä harvoin oli kaalikeitto, maksakastike, maksapihvit ja uunilohi.
Nyt ne kaikki ruuat on listattu paperille ja paperi on jäkaapin ovessa. Kun menen kauppaan, teen kauppalistan ruokalistan mukaan. Otan aina noin viis seuraavaa vuorossa olevaa ruokaa ja ostan niihin ainekset. Oli kuulkaas hassua ekan kerran kävellä kokonaan jauheliha hyllyn ohi ottamatta pakettiakaan jauhelihaa.
Nyt on lista käyty kertaallen läpi ja voin kyllä lämpimästi suositella tällasta systeemiä, ei tarvi kaupassa miettiä, että mitähän ostais, eikä kotona pohtia, että mitäköhän sitä tekis ruuaks.
Lisäks keitetyt kasvikset ja puolukka on tullut meidän kaikkien lautasille. Ei nyt joka aterialle, mutta niin usein kuin mahollista. Salaattia me syödään ruuan kanssa ja Eeda saa salaattia joko ennen ruokaa tai ruuan jälkeen. Salaatin se saa ite napostella pöydältä.
Listan tarkotus on myös se, että Eeda oppii syömään monipuolisesti kaikkia ruokia. Koska eihän se muuten opi syömään kaikkia ruokia jos ei se niitä kotona saa. Aluks Janne nyrpisti nokkaansa sienikastikkeelle, mutta hups keikkaa niin vain kelpas. Ja vaikkei kaikki ruoka välttämättä ole meidän herkkua, syyään sitä ihan ku mitä muutakin ruokaa, ettei Eeda ainakaan meiltä saa käsitystä, että joku ruokaon pahaa. No, epäilen kyllä että tuleekohan Eedan kohalla ikään vastaan yhtään ruokaa jota se ei söis. Hyvä kun ruoka sille kelpaa ainakin nyt, mutta sehän voi muuttua ihan millon vain.
Ei ollu pizza kovin ravitseva ateria..
..kunnes taloon tuli uus ruokalista.
Lasagnea, kasviksia ja puolukkaa.
Ekku häviää tomaatit, sitte kurkut ja vimpaks salaatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti