Kesälomalla

Ei ole tekstiä tullu viikkoihin, mutta ymmärtäkää, nyt on kesä ja kärpäset. Ollaan menty ees sun taa, laukkuja pakattu ja purettu. Palailen kesäloma juttuihin kunhan sadepäivä tulee niin malttaa olla sisälläkin välillä.

Me ollaan kesälomalla!

Kaappaus keittiössä

Eeda alko vuoden ikäsenä syömään meidän kanssa samaa ruokaa.
Aluks se tuntu ihan tyhmältä, että se alkaa yhtäkkiä syömään suolasta ruokaa (ja me käytetään aika reippaasti sitä suolaa). Kyllä sitä vieläki miettii, ettei tarttis tosiaankaan laittaa niin paljoa suolaa ruokaan, mutta muuten ei oma ruoka maistu miltään ja ei se ole sama asia lisätä suolaa omalle lautaselle.)

Toinen juttu joka häiritsi suunnattomasti oli ruuan terveellisyys. Alle vuoden ikäseks kun tein ite sille erikseen ruuat oli sen annokset oikeasti ruokaympyrän mukaisia, vähintään puolet oli kasviksia. Sitte kun se alko syömään meidän ruokaa oli ekku tarjolla kotitekosta pizzaa. Olin että ei, eihän tuota voi tarjota lapselle, vehnäjauhoa ja pari hassua jauhelihan palasta. Seuraavana päivänä oli makarroonilaatikkoa, taas vehnäjauhoa ja jauhelihaa.

Kolmantena asiana häiritsi se, että monesti päivisin en ite syö lämmintä ruokaa vaan teen sitten vasta ruuan kun Janne tulee töistä, mutta nyt sitä ruokaa piti olla aamu- ja iltapäivänä. Ruokakipothan oli aina tyhjiä kun ois pitäny syyä ja ruokaa sai tehä joka päivä. Onneks Eedan aamupäivän ruuan pelasti hätätapauksessa kaupan piltti purkki, ettei nyt ilman ruokaa silti tarvinu olla.

Tuntu, että ne oli ne muutamat samat ruuat joita sitä teki, perunoita ja jauhelihakastiketta, makaroonilaatikkoa, riisiä ja kanaa.. Eikä niitä kasviksia ole tullut laitettua meille, salaattia kylläkin. Kyse ei ole siitä ettenkö tykkäis tehä ruokaa, minähän voisin vaikka asua keittiössä. Ja kyllä ne suurimmaks osaiks ihan onnistuneita ruokia on, ettei siitäkään kiinni ole etten ois sinut kokkaamisen kanssa. Se oli vain laiskuutta, kaupasta sitä osti aina samat kaks jauhelihapakettia, kanaa, makkaraa, seitiä. Ja kotona kun katto jääkaappin ja alko suunnitella ruuan tekemistä, niin eihän niistä raaka-aineista voinut tehä kuin aina niitä samoja ruokia.

Sitte piti ottaa itteä niskasta kiinni ja alkaa panostamaan meidän kaikkien arkiruokailuun. Sain ispistä telkkarissa pyörineestä Kaappaus keittiössä-sarjasta ja kaappasin ihan ite meidän keittiön! Otin yläaste aikaisen kotitalouskirjan käteen ja aloin selaamaan, että mitäs muita ruokia sitä vois tehdä.

Otin kynän ja paperia ja aloin kirjottaan meille uutta ruokalistaa. Kokonaan "uusina" ruokina meille tuli kasviskeitto, kasvispihvit, sienikastike, lohikeitto ja chili con carne. Ruokia joita on tullut tehtyä harvoin oli kaalikeitto, maksakastike, maksapihvit ja uunilohi.

Nyt ne kaikki ruuat on listattu paperille ja paperi on jäkaapin ovessa. Kun menen kauppaan, teen kauppalistan ruokalistan mukaan. Otan aina noin viis seuraavaa vuorossa olevaa ruokaa ja ostan niihin ainekset. Oli kuulkaas hassua ekan kerran kävellä kokonaan jauheliha hyllyn ohi ottamatta pakettiakaan jauhelihaa.

Nyt on lista käyty kertaallen läpi ja voin kyllä lämpimästi suositella tällasta systeemiä, ei tarvi kaupassa miettiä, että mitähän ostais, eikä kotona pohtia, että mitäköhän sitä tekis ruuaks.
Lisäks keitetyt kasvikset ja puolukka on tullut meidän kaikkien lautasille. Ei nyt joka aterialle, mutta niin usein kuin mahollista. Salaattia me syödään ruuan kanssa ja Eeda saa salaattia joko ennen ruokaa tai ruuan jälkeen. Salaatin se saa ite napostella pöydältä.

Listan tarkotus on myös se, että Eeda oppii syömään monipuolisesti kaikkia ruokia. Koska eihän se muuten opi syömään kaikkia ruokia jos ei se niitä kotona saa. Aluks Janne nyrpisti nokkaansa sienikastikkeelle, mutta hups keikkaa niin vain kelpas. Ja vaikkei kaikki ruoka välttämättä ole meidän herkkua, syyään sitä ihan ku mitä muutakin ruokaa, ettei Eeda ainakaan meiltä saa käsitystä, että joku ruokaon pahaa. No, epäilen kyllä että tuleekohan Eedan kohalla ikään vastaan yhtään ruokaa jota se ei söis. Hyvä kun ruoka sille kelpaa ainakin nyt, mutta sehän voi muuttua ihan millon vain.

Ei ollu pizza kovin ravitseva ateria..

..kunnes taloon tuli uus ruokalista.

Lasagnea, kasviksia ja puolukkaa.

Ekku häviää tomaatit, sitte kurkut ja vimpaks salaatti.

Leikkimökki

Meillä oli valmiina pihalla leikkimökki kun ostettiin talo. Vielä toistaseks se toimii Jannen auton osien säilytys paikkana. Toivottavasti ens kesänä se leikkimökki toimis ihan leikkimökkinä.

Siinä oli vähän huonot portaat, vain pari betonilaattaa. Ajattelin, että talon uuditettujen ulkoportaitten jämäpaloista ois saanu puuportaan leikkimökin eteen. Mutta kävikin hyvä säkä, ei tarvinut alkaa nikkaroimaan, kun jäi yks vanha porras jäi sopivasti ylimääräiseks. Se porras löysi uuden paikan leikkimökin edestä ja kyllä ilme muuttu kerrasta.

Meidän ainoat kesäkukat sai paikkansa leikkimökin ikkunoiden alle. Ja mikä ihmeellisintä, nyt on jo heinäkuu paremmalla puolella ja ne elää edelleen, ihmeitä voi tapahtua!

Betonilaattaportaat.

Kerkesin kuvata vielä kukkivat kesäkukat.

Nyt on kivemmat portaat. 

Mattolaiturilla

Kesään kuuluu ehottomasti mäntysuovan tuoksu.
Matot odotti vielä pesuaan, joten hyödynsin aurinkoisen ja tuulisen kelin ja suunnattiin mattolaiturille.
Onneks oltiin ajoissa liikkeellä, koska pian meidän jälkeen mattolaituri oli täynnä eikä vapaita pesupaikkoja enää ollut yhtään.
Mattolaituri on kyllä ihan super hyvä paikka pestä matot, hyvässä asennossa saa pestä eikä selkä kipeydy. Kuurata voi ihan voimalla kun laari ja pesupöytä on tukevia. Lisäksi kotia saa viedä melkein kuivat matot, kun rullaa ne mankelin läpi. Paksummatkin matot on iltaan mennessä kuivia.
Linda hoiti Eedaa sillä aikaa kun jynssäsin mattoja. Meitä oli vain liian monta hoitajaa kotona lähtiessä, kun mattolaiturille tultuamme hokattiin että Eeduskan kenkunat oli jääny kotia. No onneks se viihty ihan hyvin, vaikkei päässytkään kävelemään.
Nyt on ihana levittää mäntysuovan tuoksuiset, raikkaat ja puhtaat matot lattioille ja liata ne heti avoinjaloin pihalta sisälle kävellessä. No pääseepi sitten taas ens kesänä tunnelmalliselle mattolaiturille.

Kerran kun pakkaa auton, 

saa kaikki matot puhtaiks yhellä kertaa.

Muuten hyvin, paitsi että kengät jäi kotia.

Yritin olla niin nopea kuin mahdollista.

Vähän viruttamista ennen mankelointia.

Lopuksi käytiin meressä kahlaamassa.

Marenkia ja mansikka

En malttanut olla tekemättä sitä mansikkakakkua. Ja kannattihan se tekasta, olihan se vain niin hyvää. Sattupa pihalle tulemaan sopivasti vielä kaffivieraita niin ei kauaa kestänyt kun kakku oli herkuteltu.

Marenkikakku on aina yhtä hyvää!

Pyöräretki

Viikonloppuna oli ihan sika mahtava ilma, ei liian kuuma, mutta juuri soppeli aurinkoinen keli.
Hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin näyttämään Lindalle pihlajassa olevaa mattolaituria. Nyt siellä ois ollu hyvin tilaa käydä hinkkaamassa matot puhtaiksi, saas nähä millanen tilanne on sitten kun meen mattopinon kanssa sinne.. Samalla käytiin potissa kattomassa veneitä ja oltaisiin käyty Pasaatissa jätskillä, mutta se olikin kiinni.
Ihan vieressä olikin sitten kahvila saha. Vähän arvoin, että onko se ihan niinkuin kahvila vai mikä se on, mutta kovin oli tienposkessa tervetuloa- ja auki kylttejä. Uskaltaudutiin sitten pihaan ja tepasteltiin katsomaan paikkaa, Ihan kivahan se oli, paljon vanhoja rakennuksia ja meri vieressä. Kelpas istuskella ja nauttia jätskiä. Eedallakin oli paljon mielenkiintoista seurattavaa, kun paikalla oli pari koiraa ja yksi toinenkin pieni lapsi. Ehkäpä suuntaamme toisenkin kerran kahvila sahaan nauttimaan kesän herkuista.

Eeda huolehtii, ettei jää ilman jäätelöä.

Potin rantaa.

Hox, hox mikä paita. 

Hengessä mukana, halusi tai ei.

Onneks oli tarpeeks kylttejä 

niin uskaltauduttiin peremmälle.

Eeda ei ois malttanu lähteä pois ollenkaan.

Ma-ma-mansikka

Mun oma mansikkamaa odottaa vielä tekijäänsä. En oo vielä edes osannu päättää, että mihin nurkkaan se tulee niin oon antanut asian olla. Mutta nyt ois ihan kiva kun pihalla ois oma mansikkamaa. Ennen on vielä voinu luottaa äitin ja mummun mansikkamaihin, mutta nyt on mansikkaa niin huonosti, ettei sieltä riitä meille asti marjaa.

Piti siis lähteä mansikan haku reissulle, koska sen verran maalta oon, etten suostunut Prisman edestä mansikkalaatikkoa hakemaan. Onhan siinä nyt ihan eri tunnelma kun saa ite käydä marjat ämpäriin poimimassa. Suuntasin auton nokan kohti Ruotsaloa, Porkon mansikkamaalle. Onneksi ne huoli mut vielä poimimaan, vaikka muut oli ollu paljon aikasemmassa liikenteessä kuin minä.
Ei kauan kestänyt kun olin supervauhtia poiminu kaks ämpärillistä marjoja, huomenna tietää, että on tunnin kyykkiny mansikkapellolla.
Hoksasin vain kun ajelin Ruotsalosta kotia päin, että Eeda on aina syönyt marjoja välipalaksi ja nyt se menee hoitoon syksyllä ja syö välipalan siellä niin kukas meidän mansikat nyt syö. No ainakin niitä nyt on pakkasessa, kuka ne sieltä ikinä syökään.

Kotia kun tulin ja Eeda näki ämpärit, suuntasi se heti sangolle ja otti mansikan ja söi sen. Se ei paljoa kysellyt, että saako niitä syyä. No saihan niitä. Eedan en kumminkaan antanut syyä ihan hirvittävää määrää mansikkaa, ettei maha ois tullu kipeäks.
Loput mansikat sain laitettua pakkaseen odottamaan syksyä ja talvea.

Hui, monta tuntia meni mansikkasavotan kanssa, mutta kuuluuhan se kesään. Mansikkakakkua on toistaseks saamatta, mutta kyllä me tehopaistettiin lättyjä ja syötiin niitä kera sokeristen mansikoiden!

10,8 kg.

Heti hyökättin mansikoiden kimppuun.

Pakastusta vaille.

Vielä jatkettiin ruokalapun kans mansikoiden syöntiä.

Lättyjen tehopaistamista.

Nyt saa nauttia.

Oli naamakin sen mukanen, että oltiin herkuteltu.

Sesse

Eeda sai synttärilahjaksi Brion puisen koiran. Siitä tulikin äkkiä Eedan lempi lelu.
Sitten yhtenä päivänä hokasin, että en oo nähny sesseä pitkään aikaan. Oletin vielä, että se löytyy autosta, vintiltä tai jostain muualta kotoa. No ei löytynyt, vaikka kuinka on pengottu.
Sitten piti alkaa miettiä kaikki kylä paikat missä ollaan käyty, kun useasti sesse oli meillä mukana. Ei se löytynyt kenenkään tuttujenkaan luota. Niin jatkettin etsintöjä hammaslääkäriin ja terveyskeskukseen. Ei ollu lelulaatikoissa eikä löytötavaralaatikoissa, eikä kukaan henkilökunnastakaan ollut nähnyt meidän sesseä.

Harmitti.

Mutta nyt meillä on uusi sesse, juuri samalainen kuin edellinen. Sesse, jota on kiva vetää kävellessä perässä ja jonka häntää on hyvä purra.
Nähtäväksi jää löytyykö kadoksissa oleva sesse vielä jostakin, mutta nyt on Eedalla ja vanhemmilla parempi mieli, kun Eedalla on uusi oma sesse.

Onneksi kaupasta sai uuden sessen.

Ulkoportaat

Meillä oli hienot ulkoportaat. Ne oli esteettisesti todella kauniit, eikä ne yhtään kilissy ja kolissu kun asteli niitä pitkin tupaan.
Me aateltiin nyt kummiskin, että raaskitaan luopua niistä metallihökötys portaista, jotka kiikku ja kaakku.
Ois pihalla varmasti ollu paljon muutakin tekemistä, mutta aateltiin, että tehään portaat ekku ja katotaan miltä alkaa näyttämään ja jatketaan laatotusta siitä sitten.

Meillä oli visio portaista; ylätasanteen piti olla leveämpi kuin vanhojen portaiden ja "askelma portaat" tulisi koko kuistin leveydelle. Mutta portaista ei saanu tulla liian syvät, koska autotalliinkin ois päästävä vielä tulevaisuudessa ehkä autollakkin. Portaitten päälle ollaan suuniteltu vielä katosta, niin ois portaikko vähän lumen ja sateen suojassa. Mutta se ei ole tämän kesän rojekti.

Mittaa, sahaa, ruuvaa, pura ja sitä rataa.. No ei, suht kivuttomasti portaat saatiin pystyyn. Ehkä pikkasen liian korkeat askelmat tuli, kun nostettiin ylätasannetta ylemmäks entä kuin edellinen oli, mutta ompa hyvää reeniä kun niitä harppoo ylös ja alas.
Vähän portaitten väri minusta riitelee vielä talon värin kans, mutta ens kesänä kun ne saa öljyttyä ruskealla niin uskon, että portaat muuttuu paremman näkösiks tummuessaan. Eikä talon värikään tollasenaan tule ikuisuutta olemaan..

Nyt ois portaat kutakuinkin valmiit ja ihan kivathan niistä tuli. Nyt ei varmastikkaan mikään kolise jalan alla kun astelee portaita. Ja on portaille muutakin käyttöä ollut kuin itse kulkuväylä; niissä on istuttu ja ihasteltu kesää jo monet kerrat. Lisäks Eeda tykkää leikkiä portaissa, kontata niitä ylös ja alas.

Tehtävälistalta voi taas vetää yhen työn yli punakynällä, mutta tämä tupa ei lepää, seuraava projekti on jo alotettu.. Laatotus vaan vaatis sellasen motivaatio piikin jotta sekin saataisiin vetää punakynällä yli.. Ja oikeati nyt kun tota kokonaisuus kuvaa kattoo niin terassihan näyttää ihan miniltä noihin portaisiin verrattuna, joten listalle taisi juuri tulla uusi tehtävä.

Kapea kulku ulko-ovelle.

Koko portaikko heilu kun käveli sisälle.

Metallimies.

Metallimies ja puumies.

Poikain piirustukset.

Jo on vankkaa tekoa.

Nyt pääsee joka suunnasta ovelle.

Portaat vielä paljon vaaleammat kuin terassi.

Kaidetta.

IDEA! Hukkatila käyttoon!

Portaissa on tosi kiva leikkiä!

Käveleminen

Kun Eeda oli ottanut ensi-askeleensa ja muutamina päivinä harjotellut kävelyä tuli täysi stoppi. Eeda ei enää suostunut ottamaan askeltakaan, sille tuli taantuma.

Se oli pari viikkoa ottamatta askeltakaan, kunnes se Mialla ja Timolla kyläillessä päätti tempasta seisomaan ja käveli olohuoneessa viis askelta. Sitten tulikin heti juhannus ja mökillä se käveli terassia edes takaisin ja juhannuksen jälkeen kotona se alko heti kiertään taloa kaatumatta kertaakaan.

Hyvin kävely suju heti ulkona kenkienkin kanssa ja ainahan se jotakin lelua raahaa mukanansa kun tepastelee menemään. 

Juu siinä ei kauan kestänyt, kun pienen tuumaustauon jälkeen käveltiin täyttä häkää! Hyvä niin, että vältyttiin kovemmilta kopsahuksilta, kun tuleehan niitä pyllähyksiä kumminkin. 

Sitä ei vain ite vielä muista, että Eeda osaa kävellä, kun aina kannan sen autoon ja sisälle, vaikka se vois ihan hyvin itekki kävellä. 

Ei tarvita taaperokärryä enään.

Telkkari

Eeda ei ole vielä paljoa kattonu telkkaria. Tosin ei sille myöskään olla hankittu mitään mielenkiinosta katottavaa. Mutta eiköhän nämä nykyajan lapset tuu joka tapauksessa ihan tarpeeksi telkkaria kattomaan elämänsä aikana. 

Yhdet piirretyt oon hoksannu boksille tallentaa, nalle puhia. Sen oon muutaman kerran Eedalle laittanu pyörimään. Ekat minuutit Eeda tapittaa telkkaria ihan tosissaan, se ei nää eikä kuule mitään muuta, mutta keskittyminen ei riitä kovin pitkäks aikaa. Korkeintaan sen 10 minsaa se jaksaa istua sohvalla ja kattoa puhia ja tiikeriä. Sen jälkeen Eeda alkaa pyörimään sohvalla ja kohta se onkin muissa leikeissä ja huomaan kattovani yksin tuhannen hehtaarin metsän seikkailuja.

Hauska seurata kuinka Eedan ilmeet muuttuu piirretyjen aikana ja kuinka se tunnistaa tuttuja juttuja sieltä, kuten pallon ja koiran.

Muu maailma sulkeutuu muutamiksi minuuteiksi.

Vauhdikas syöttötuoli

Janne-eno kävi meitä moikkaamassa.
Jannen piti viihdyttää Eeda sillä aikaa kun tein ruokaa ja Eedalla oli jo super nälkä. Kaikki Eedan tuntevat tietää, että sitä neitiä on turha viihdyttää sillon kun sillä on kurniva nälkä, jos on nälkä niin on nälkä, eikä sillon mikkään leikit auta, piste.
Janne keksikin sitten Eedalle uuden lelun, ufo-aluksen. Ufo-aluksena toimi lentävä syöttötuoli, tais vain pyörittäjällä mennä pää enemmän sekasin kun pyöritettävällä.

Yllätys, Janne joutu luku puuhiin.

Ilmainen huvipuisto.

Kiikkaa tuoli

Mentiin Eedan kans Kälviälle yhtenä kesäpäivänä käymään. Siitä jatkettiinkin sitten vielä Lassilaan käymään, kun oli sukulaisia koolla.

Lassilassa on aivan ihana vanha lasten kiikkutuoli. Eeda sen sieltä löysi ja kiikkasi sillä illan. 

Oon haaveillu Eedalle tällaista pientä omaa kiikkutolia, mutta hankkimatta sellainen on edelleen. Samanlasia on uutena saatavana, mutta ei uusi vedä vertoja tällaselle aidolle vanhalle kiikulle.
Kiikulle, josta näkyy, että monet lapset ovat saaneet kiikussa kiikata. 

Vähän apuja tarvittiin vahdin saantiin.

Synttäreille

Sunnuntaina oli Eedan kaverin Joannan 2-vuotis synttärit.
Kotona koitettiin harjotella, että Eeda antaisi lahjan Joannalle, mutta Eeda ei suostunut pitämään edes kiinni lahjapussista. Lahjapussi sai vain vauhdikkaan lennon lattialle, kun Eedalle se annettiin käsiin. Se varmaan aatteli, ettei kumminkaan ite saa sisllä olevaa lahjaa niin ei viitti sitä kantaakaan.
Juhlat meni kivasti ja Eedalla oli siellä monta leikkikaveria!
Kiitokset mukavista juhlista ja huikeista tarjoiluista!

Sai mamma ja pappa antaa lahjan synttärisankarille.