Tuolit on varmaan nähny elämänsä aikana aika paljon. Mitä itse muistan niin kyseiset pinnatuolit on toiminu remonttituoleina, tupakkatuoleina ulkona portailla, puhelintuoleina, vaatteiten säilytys tuoleina ja lisä tuoleina ruokapöydän ympärillä sekä lisä tuoleina juhlissa.
Joten voisi kai jo sanoa, että näillä tuolivanhuksilla on tunnearvoakin jo jonkin verran.
Nyt pinnatuolit muutti meille.
Tuoleista näkyi käyttö, pinnoja oli irti ja maalipinta tarvi ehostusta. Kuukauden päivät tuolit seisoi meidän eteisessä tukkien sen. Sitten tuli aurinkoisemmat kelit ja inspis mennä ulos hiomaan ne. Useampi maalikerros sieltä alta löytyi, on äitikin tainnut tuoleja joskus maalailla. Hiomisen jälkeen liimattiin tuolit kasaan. Sen jälkeen tapahtui pikku vahinko.
Litran kalustemaalipönttö oli odottamassa maalaamista ja Eedan mielestä maalipönttö oli pyörinyt lattialla edessä jo turhan kauan, niin tyttö päätti vähän siirtää sitä. Silmänräpäyksessä maalipöntöstä valui kaikki maalit lattialle, jossa Eeda oli polvillaan ja ihmetteli tapahtunutta. Heti kun päässä oli ratas pyöriny, että mistä alotan otin tytön kainaloon ja riisuin parhaimmat arkivaatteet siltä ja nakkasin ne likoamaan, toivoen, että maali on vesiliukosta. Sitte oli enää litra maalia laminaatilla. Eka sopiva työväline sen poimimiseen oli soppakauhat. Jeps, ne toimi ihan hyvin ja samoilla kauhoilla taisin juuri kauhoa jauhelihasoppaa lautaselle. Vielä kun karhunkielellä jynssäs lattian ja vaatteet uitti tahranpoisto-aineeseen niin oltiin voiton puolella.
Nyt ne maalit, jotka on kertaalleen käynny lattialla on päässyt antamaan uuden pinnan meidän pinnatuolivanhuksille, jotka alotti uuden elämän yöpöytinä.
Ennen fiksausta.
Liimaus puuhia.
Yöpöytänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti