Aatelin, ettei piha kuivu koskaan, mutta synttäriviikonlopun aikana oli aurinko, tuuli ja lämpötila tehnyt tehtävänsä ja niin vain pääsinkin alkuviikosta haraamaan pihamaata. Onneksi multa ei kerennyt kuivua kovaksi koppuraksi vaan se oli just sopivaa työstettävää. Nyt onki sitten jalat hiukkasen kipeinä kun oon kolme päivää haravoinu ja noukkinu kiviä maasta. Hmm.. ei käy mun järkeen, että jos on nimenomaan multaa tuotu kuorma-autolavoittain pihalle niin miten se piha voi olla täynä kiviä, äää, ärsyttävää! No, loput kivet saa luvan upota maaha, on siitä nyt ainakin isoimaat poimittu pois.
Saas nähä millainen tilkkutäkki pihasta tulee, kun tienpuoleinen piha kerettiin kylvää viime kesänä, sisäpihalta reunat viime syksynä ja sisäpihan keski-osa nyt. En oo kyllä edes yhtään varma, että viime syksynä kylvetyistä reunoista nousee koskaan nurmikko, koska voi olla että ne siemenet on uponnu kymmenen sentin syvyyteen. No, odotetaan nyt vähän aikaa alkaako sieltä tulemaan mitään elonmerkkejä.
Mutta oli kyllä sikakivaa olla kolme päivää vain ulkona ja tehä pihahommia. Janne hoiti Eedaa ja minä nautein mahtavista aurinkoisista keleistä ulkona. Kivaa vaihtelua, ettei aina Jannen tarvi olla pihamaata tonkimassa.
Nyt on yks taakka harteilta pois ja saadaan keskittyä muihin projekteihin, sillä niitähän meillä riittää!
Syksyllä otettu kuva,
mutta vielä paljon märempi piha paljastu lumen alta.
Aidan vieressä syksyllä kylvettyä, vasemmalla uutta kylvöä
ja oikea puoli odottaa vielä siemeniä.
Ihanaa, pihamaa on tasainen.
Nyt ei auta kuin odottaa joskosta sieltäjotain vihreää tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti