Mutta, kylläpä vain täytyy sanoa, että on se pyöräkärry vain aika kätevä vempain. Ensinnäkin sitä on paljon parempi vetää perässä entä kun pitää lasta tarakalla istuimessa. Ja siks toisekseen kärryyn ei tarvi pukia lasta niin ankarasti kun istuimen päälle, kärryn sisällä laps on suojassa tuulelta ja toisaalta myös auringonpaisteelta. Joten ennemmin otan kyllä kärryn käyttöön entä kun istuimen vaikka kyyditsisinkin vain yhtä lasta.
Vielä en ole uskaltautunut ottaan sekä kärryä että istuinta vedettäväkseni, mutta eiköhän sekin vielä kesän aikana tule tapahtumaan.
Eeda sai synttärilahjaks Benjamin-kirjan jossa Benjamin käy heittämässä leivänmurusia ankoille. Janne lupas sitten Eedalle, että käydään mekin joskus suntin varressa ruokkimassa ankkoja. Siispä pakattiin leipää mukaan ja suunnattiin pyöräretkemme suntin rantaan. Mutta vitsit siellä oli sikana lokkeja, hyi! Me päivystettiin Eddin kanssa kauempana kun Janne ja Eeda koitti saada heitettyä leivänmurusia ankoille, mutta kaikkipa melkeen ne lokit kerkes napata. Ihme ettei Eeda pelännyt vaikka lokit tuli niin lähelle niitä, minä oisin ainakin pelänny. Kiva oli retki ja kyllä ne ankatkin muutaman leivänmurusen sai!
Porukka valmiina lähtöön.
Ankkojen ruokkiminen oli
mieleenpainuva tapahtuma Eedalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti