Vitsistähän se lähti, mutta todeksi se muuttui.
Ollaanhan me aina puhuttu, että sitten joskus laitetaan vene. Sitten kun ollaan isoja, mukamas niinku oikiasti aikusia. Kuka sanoo millon se joskus on? Todettiin että eikös elämä oo tehty elämistä varten, joten mitäpä tuota aikailemaan.
Ehkäpä ei ollu oikein fiksua ostaa venettä nyt kun lapset on ihan pieniä ja tuossa pihallakin ois kynsittävää ihan tarpeeksi, mutta tartteeko kaikki niin fiksua ollakkaan, ei. Joten hommattiimpa yks työmaa lisää, jotta ei varmasti tule vapaa-ajan ongelmia.
Meillä oli selvät sävelet veneen hankinnassa. Minä selasin päivällä nettiveneen läpi, avasin kaikki mielenkiintoset kohteet auki ja kun Janne tuli töistä se katto ne ja hylkäs net veneet jotka ei ollu hyviä. Hyvä yhteistyö sanoisin. Oli kyllä vaikea ettiä venettä, kun eipä nuista oo itellä kokemusta, eikä oikein ollu yhtä tiettyä mallia jota etittiin. Ja pari asiaa mua alko ärsyttään kun nettiä selasin. Jos ihmiset laittaa veneen myyntiin, oisko liikaa vaadittu, jotta veneestä ois kunnon myyntikuvat ja vähän tarinaakin kerrottu veneestä. Ei oikein saa tarkkaa kuvaa veneen kunnosta, kun myyntikuva on otettu kaukaa rannalta ja vene seisoo laiturin nokassa. Ja toisekseen mua alko ärsyttään veneiden puolesta, oikiasti, miksei ihmiset piä huolta veheistänsä. Meidän mittapuun mukaan kyse on kumminkin jonkun arvoisista veneistä, niin kumminkaan kaikkia ei kiinnosta pitää niistä huolta tai sitten niissä oli omansorttisia kyhäelmiä ja virityksiä.
Pari päivää Janne puhu puhelimessa ja uteli eri veneistä ja useimmiten sai myös pyytää lisäkuvia, jotta vähän näkis veneen kuntoa. Välillä mulla tuli jo epätoivo, ettei kertakaikkiaan oo sellasta venettä joka ois ihan jees meidän budjetilla. Uhkasin jo, että me aletaan kohta karavaanareiks! Siihen ehotukseen sain kyllä täystyrmäyksen!
Oon pikkutyöstä asti haaveillu Flipperistä, se on minusta ollut ainoa veneen näköinen vene. Nytki aateltiin, että kyllä se on Flipperi joka meille tulee, mutta eipäs tullutkaan. Ei oikein ollut myynnissä oikein mitään sopivaa ja siks toisekseen mua alko vaivaamaan kun niissä on takapenkit väärinpäin, siis niinku pitkittäin. Ei maha olla kovin kiva istua poikittain kyydissä. Sitten vaihtoehtoihin tuli Bellat. Niistä arvottiin eka kokoa, että mikä ois meille passelein. Joko hiukan alle kuus metrinen vai kuus metrinen. Onneks löydettiin laiturista kummastakin live kappaleet, joita käytiin kurkkimassa. Jotenkin se 600 alko olemaan jo aika ison kokonen ja niissä tahto moottoreiden koot jo pompata niin suuriks, jotta eihän meillä ois sellasella ollu varaa ajaa. Jotenkin 5,6 metsinen tuntu sirommalta ja kylläpä se aivan riittävän kokonen on meidän porukalle. Kumminkaan tarkotuksena ei ole yöpyä paatissa vaan meidän veneilyt tulee olemaan lähinnä huvi-ajeua, mökille menemistä ja jos tutustuis uuteen lajiin vesihiihtoon.
Sitten se osu ja uppos, kun tajusin laajentaa etsintää laajemmalle entä ku nettiveneeseen. Bella 561F. Siinä se oli. Veneen ulkomuoto miellytti meidän silmää, penkit oli oikein päin, sisusta on ihan ok, moottori suurin piirtein oikian kokonen ja kajuutta hieman erikoisempi, se on oikiastaan aika hauskan mallinen ja veneestä on pidetty huolta. Siinä oli vain kaks ongelmaa. 1. Se ylitti reilusti alunperin laaditun budjetin 2. vene oli ihan sika kaukana. Useamman illan pitkien ja hartaiden puhelinkeskusteluiden jälkeen kaupat saatiin sovittua niin sen seurauksena Janne ja iskä saivat istuivat lähemmäks vuorokauden autossa, niin johan vene oltiin saatu raijattua kotia. Eikä niitten reissusta puuttunut dramatiikkaa ja vastoinkäymisiäkin oli ollut, mutta olipahan mieleenpainuva veneen haku reissu etelään.
Vielä ei olla päästy vesille testaamaan, mutta kyllä vain täytyy sanoa, että on se ihan meidän näköinen vene. Tai Eeda korjais tähän väliin, että se on hänen veneensä, olkoon sitten niin.
Katotaan nyt tuleeko meistä veneilijöitä vai aletaanko me sittenkin vielä karavaanareiks.
Ehdotuksia veneen nimeks?
