Mammaloma osa 2

Niin sekin päivä vain koitti, jotta sai jäädä taas mammalomalle. Tai toisin sanoen tällä kertaa se ei ehkä ollut että sai jäädä lomalle vaan että joutui jäämään. On ihan tyhmää, että äitiysloma alkaa niin kauhean aikaisin. Ihan hyvin oisin voinu vielä olla koulussa opiskelemassa. Ei kumminkaan auttanut muu kuin jäädä koulusta pois ja keskenhän ne kaikki kurssit jäi, pahastikki. Kun ei kerta saa äitiyslomalla olla koulussa niin ei sitten, piste. Jatketaan sitten kurssien räätälöintiä loppuun joskus tulevaisuudessa jonku muun ryhmän mukana.

Meillä oli ihan sika huippu ryhmä koulussa, ja aika haikeatahan se oli irrottautua siitä ryhmästä. Siihen lisättynä ankara kouluressi, joka kohtasi pari viimistä viikkoa, kun yritin tehä kursseja pois alta niin paljon kuin mahollista. Tietosuus siitä, että Eeda on viimisiä päiviä ihanassa hoitopaikassa ja, että se joutuu jättämään omat leikkikaverit. Ja vielä pahemmalta tuntu se, että kun Eeda on niin pieni, ettei se ymmärtänyt että on viimisiä päiviä hoidossa. Ja pelottihan se ajatus vähän, että on tavallaan opeteltava uudenlaiseen arkeen kotona Eedan kanssa. Ja samalla kun jää kotia joutuu alkaa viimeistään miettimään tulevaa, mimmonenhan vauva meille oikein tulee. No johan siinä oli ihan tarpeeks ajateltavaa niille viimisille koulupäiville, ne oli aika raskaita ja tunteikkaita.
Luokkalaiset oli järjestäneet ihanan yllätyksen, mulle oltiin järkätty läksiäiset. Kiitokset heille! Silloinhan romahdin ihan täysin!

Haikeahan se oli hakea Eedakin hoidosta viimistä kertaa, eikä se ois malttanut lähteä kotia ollenkaan, kun oli niin kiva laskea pyllymäkeä hoidossa. Kunhan tulee pyöräilykelit niin pitänee sitten käydä moikkaamassa hoitotätiä ja entisiä leikkikavereita.

Kylläpä siinä niin kävi, että kun loma alko niin meillä on ollu niin kiire Eedan kanssa, että ei me mihinkään kouluun ja hoitoon oltais enää kerettyllään. Kiva niin, ettei ainakaan aika ole tullut pitkäksi!

Eeda lähdössä viimeistä kertaa hoitoon.

Eeda sai hoitotätiltä kissan läksiäislahjaksi. 

Siitä onkin tullut tärkeä kissa.

Luokkalaisilta saamani kortti viimeisenä koulupäivänä.