Projekti lastenhuone ois valmis

Nyt ois suurinpiirtein saatu kaikki pienet puuttuvat palaset hankittua lastenhuoneeseen ja laitettua se siihen kuntoon, jotta voi sitä lastenhuoneeksi kutsua.

Järkytys minkä näkönen huone on ollut ennen!

Iloinen lastenhuone odottaa leikkijöitä!

Valkoisten mattojen metsästys

Eedan huoneeseen tarvi hankkia myös matot. Kiersin ja kaarsin kaikki huonekaluliikkeet ja nettikaupat ehtien ihan tavallista valkoista puuvillamattoa. No ylläripylläri kun minä jotain ehin niin sellaistahan ei ole edes olemassa, sain todeta jälleen kerran. Niitä vitsin karvamattoja oli kyllä, mutta ei kiitos. Ensinnäki karvamatot ois ollu ihan epäkäytännölliset lasenhuoneeseen, kun siellä rakennetaan legoilla, sillon alustan on oltava kova, eikä pehmeä matto siihen sovi.
Viimisenä oljenkortena mulla oli huonekaluliike Isku, en siellä ollu käynny kun en nyt ollut aatellut maksaa itteäni kipeäks matoista. Poikkesimpa sitten kumminkin ja sieltähän löytyi ale puolelta juuri hakemiani mattoja. Olin aatellut yhden ison kantikkaan maton leikkipuolelle ja toisen pyöreän maton nukkumapuolelle huonetta. Toki sen verranjouduin antaa periksi, etten täysin vaaleita mattoja saanut, mutta vaaleanharmaa sai nyt kelvata. Mattoa ei myöskään saanut pyöreänä vaan toinen matto on nyt käytävämatto. Harmaa oli just oikea lastenhuoneeseen ja maton kuviokin ihan kiva. Ja mikä tärkeintä ne oli ihan sika halvat matot!

Vaaleaa ja harmaata.

Tuoli käveli vastaan

Lastenhuoneesta puuttui istumapaikka meille aikuisille. Meiän kylkiä alko jo kolottamaan, kun jouduttiin makaamaan lattialla kun Eeda leikki. Ei vain tiedetty, että oltaisko ostettu nojatuoli, rottinkituoli, säkkituoli vai mikä. Halvimmissa nojatuoleissa kun oli aina väärä väri, joko ruskeaa tai sitte ihan tumman harmaa.
Lähdettiin yks perjantai-ilta extempore Alaveteliin kirppistapahtumaan. Siinäpä sitten yhtäkkiä edessäni oli sopivan kokoinen nojatuoli raheineen kahellakympillä. Kannettiin se heti autoon, kun meidän jälkeen sille tuolille ois ollut toinenkin ostaja. Yrittipä se vielä ostaa tuolia meiltä eteenpäinkin, mutta kyllä me tuotiin tuoli Kokkolaan.
Kunhan oikea inspis tulee päällystän tuolin ja rahin uudelleen sekä maalaan puuosat valkoisiksi, mutta nyt toistaiseksi se saa kelvata tuollaisenaan. Siihen inspikseen voi mennä tovi.

Nojatuoli ei ollut hinnalla pilattu.

Tauluhyllyt

Ikeasta tilattiin samalla lastenhuoneeseen tauluhyllyt. Yksi tauluhylly Eedalle ja toinen vauvalle. Pitää sitten kun vauva on syntynyt käydä teetättämässä jotku hyvät kuvat lapsista hylyille.

Tauluhyllyt seinällä.

Lelujen säilytys

Nyt kun on lastenhuoneen pinnat saatu laitettua, tartti sinne hankkia jonkin sortin lelujensäilytys juttu. Tähän asti yläkerran lelut on ollu erinäisissä koreissa ja paperipusseissa. Kävelin taas kerran kaikki huonekaluliikkeet läpi, mutta lelujen säilytykseen ei ollut kuin arkkuja ja niitä en huolinut. Ainut fiksu meidän tarpeisiin oleva laatikosto löyty ikeasta. Laatikkojen väreistäkin löyty tapetteihin sopivat valkoinen ja vihreä. Minä kun en enää pysty istua autossa kovin pitkiä matkoja niin vaihtoehtoina oli, että Janne käy Tampereella päiväreissun tai sitten näpätään netistä tilaus menenmään. Loppupeleissä kun tilattiin matkahuollon kautta kolme erillistä pakettia ei postikulut ollut juuri mitään, joten ei olisi ollut mitään järkeä lähteä autolla käymään etelässä.
Eeda oli taas hyvänä apurina kokoamassa hyllykköjä, Janne ehkä vain on vähän eri mieltä..

Laatikostot on todettu käytännössä todella toimiviksi. Niihin menee paljon leluja ja lapsi saa ite vedettyä laatikot pois hyllystä. Ylimpänä meillä on pienemmät laatikot, jolloin Eeda jaksaa ite nostaa ne lattialle. Alempana on isommat laatikot, jotka Eeda saa ite vedettyä lattialle ja siitä sitten levitettyä kaikki lelut ympäriinsä. Ja muutenkin kun nuita laatikostoja saa minkä mallisina ja koisina tahansa ja laatikoilla saa kivasti väriä huoneeseen.

Ahaa, piirustukset sanoo että..

Kappasta laatikolla pysty vetämään itteänsä.

Ja laatikot pysty järjestämään riviin.

O-ou, samalla kun otin kuvaa tajusin mikä Eedalla oli kädessä 

ja sitte mulle tuli kiire! Ps. kerkesin:)

Eeda auttaa.

Käytännölliset laatikostot.

Karhunpoika sairastaa..

Viime viikot me ollaan oltu Eedan kans vuorotellen sairaita. Itellä on nyt kyllä vastustuskyky ihan nollassa ja kun ekku mulle tulee nuha niin viikon päästähän se on sitten Eedalla, ihana kierre! Joskosta helpottais kun vauva syntyy niin pääsee roppa rasituksestaan ja pääseepi sitten vähän lenkkeilemäänkin.

Eeda ei koskaan nukahda syliin, sohvalle tai mihinkään muuhunkaan paikkaan kuin sänkyyn. Vaikka Eedalla ei nyt kuumetta ollutkaan oli se sen verran flunssassa, jotta nukahti illalla sohvalle. Seuraavana päivänäkin nukahti kesken ti-ti nallen katsomisen sohvalle. Mun täyty oikein ikuistaa nämä tapahtumat, sillä niin harvinainne näky se oli.

Illan riennoista kun kotiuduttiin yllätti uni Eedan.

Nuhanenä nukahti kesken päivän.

Keittiön kevät piristys

Viime aikaiset kelit on saanut mut ihan kevät mielelle, enää en lunta kaipaakkaan tälle talvelle! Kevät ja värit vain kuuluu yhteen ja niinpä koko talven keittiön pöydällä olleet tabletit sai väistyä odottamaan ens syksyä. Mun piti vain hakea kaapista uusi vihreä kaitaliina keittiön pöydälle, mutta hups keikkaa sitä liinaa ei koskaan löytynytkään. Olin ihan varma, että meillä on keväinen liina ja niin muisteli Jannekin, mutta ilmeisesti meillä alkaa olemaan muistissa jo pahasti vikaa.

Ei auttanut muu kuin lähteä ostoksille. Ekku ostin marketista vihreät pöytätabletit, mutta niiden väri uppos täysin meidän pöydän väriin, joten ne oli ihan tylsän näkösiä, eikä ollut yhtään niin pirteitä kuin halusin.
Päätin sitten, että kerta en ole koskaan meille sitä ensimmäistäkään pöytäliinaa ostanut (kiitos anopin, joka on huolehtinut meille pöytäliinoja) kävelen suoraan Pentikkiin ja haen sieltä päärynä pöytätabletit joihin ihastuin. Ne oli kivan raikkaat omenanvihreiden ja keltasten hedelmien ansiosta. Oishan ne marketin tabletit ollu monta kertaa halvemmat, mutta ehkä nämä Pentikin tabletit nyt menee sen kymmenen vuotta meillä sitten.

Väriä aurinkoiseen kevääseen!

Vauva jutut varaston uumenista

Niin se laskettuaika vain lähenee ja lähenee. Periaatteessa meillä oli kaikki jutskat jo valmiina vauvaa varten, toki vain syvimmälle varaston uumeniin pakattuna. Otettiin ja räjäytetiin varasto ja kaivettiin esille kaikki tarvikkeet. Päätettiin kyllä, että ne ei enää takasin varastoon mee, joten tämän vauvan jälkeen kaikki saa mennä myyntiin.

Ps. Sille iltatähelle joka tulee sitte kymmenen vuoden päästä, niin sille ostetaan sitten kaikki uudestaan:)

Häkkisängyn pohjan säätöä.

Niin pienelle ihmiselle niin paljon tavaraa.

Sängyn vaihdos

Blogi raahaa pikkasen ajastansa perässä, mutta ei voi mitään. Palaamme jouluun 2013.

Piti alkaa miettimään Eedalle toista sänkyä, jotta häkkisänky vapautuu vauvalle ja olihan se jo niin iso tyttö ettei enää häkkisänkyä tarvinnut. Lassilassa on ollut vanha puinen kerrossänky joutilaana, jossa ollaan meidän sisarukset ja paappakin tainneet yömme viettä lapsuudessamme. Käytiin hakemassa sänky, eikä se vanha kunnon sänky ollut miksikään mennyt, joten sen sai kantaa suoraan lastenhuoneeseen. Toki jos tarkka haluaa olla niin uutta maalipintaa se varmasti kaipaisi, mutta näkyypähän ajan jälki siinä nyt ainakin.

Kun mun piti alkaa ekaa kertaa petaamaan uutta sänkyä tuli mulle lakana ongelma. Meillä ei ollut sitä ensimmäistäkään yhden hengen sängyn alulakanaa. Onneksi mummu tuli ja pelasti meidät lakanaongelmasta, nyt Eedalla on Nalle Puh alulakana!

Parina ekana iltana sängystä oli jännä tulla pois ja lisäksi sängystä yletti valokatkasimille, joten valoja oli tosi kiva räpsyttää. Kylläpä se siitä sitten rauhoittu ja uni on maistunut entiseen tapaan uudessa isossa sängyssä.

Meidän sängyn vanha sängynpeitto oli joutilaana, joten otin ja ompelin siitä Eedan sänkyyn sopivan sängynpeiton. Piti ommella myös tyyny, mutta vaikka kuinka yritin ideoida kankaitten kanssa niin sopivaa mallia ei vain mieleen tullut. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin ei oikein kiinnostanut alkaa napinreikiä tai vetoketjuja ompelemaan niin tyynyn teko sai sitten jäädä, ainakin toistaiseksi.

Vielä toinen laita puuttuu..

Sängynpeitto kahtia.

Serkun vanha sängynpeitto sai meidänkin sängyn jälkeen 

vielä uuden viran Eedan sängynpeitteenä.

Pukeminen

Eeda on super innokas pukemaan ite päälle. Se alko jo syksyllä, että piti ite saada pukea, eikä laantumisen merkkejä näy. Kylläpä se melkein osaa jo ite pukea vaatteensa päälle, aina välillä vähän apua tarvii, mutta suunta on hyvä. Monesti oon kyllä ollu sitä mieltä, että ois paljon helpompaa ku se ei ois niin innokas, jotta sais vain ite vetää sille nopiaa vaatteet niskaan, mutta nyt se ei aina käy ihan niin nopeaa. Ja voi sitä huutoa jos meet liikaa auttamaan tai kiireessä puet sen kokonaan vaikka se ois ite halunnu pukeutua. Onneks meidän ei tarvi enää aamusin keretä hoitoon niin se saa ihan rauhassa pukea vaatteensa päälle.

Kenkä ja pipo villitys on kanssa jatkunu, enää ei auta vaikka eteisen ovi on kiinni, koska nyt se yltää sen avaamaan ja hakemaan kenkiänsä sieltä pois. Eli meillä on ihan normaalia, että sisällä kävellään talvikengissä.. Eeda muistaa kans kaikki sen pipot, joten niitä ei auta piilottaa kaappiin, koska se tietää että missä kaapissa mikin pipo on. Yks pipohan ei riitä vaan kaikkien pipojen pitää olla esillä, jotta niitä voi vaihdella mielen mukaan, jeps jeps.

Ulos lähdössä niin tarttee kaulurin ja alupipon.

Sokkona on kiva kävellä.

Uudestaan pipo päähän.

Koiralle pipo..

..ja vauvallekkin.

Uusi pipo päähän.

Eikä niin väliä, vaikka on väärin päin.

Kukkuu.

Sisäleikeissä tarvii kurahousut, talvikengät ja kypärän!

Ilmeestä näkee tytön päättäväisyyden, kenkähän menee jalkaan!!

Naistenpäivä

Sain naistenpäivän kunniaksi kukkaloistetta ja Fazerin sinistä. Kiitos rakkaalle sekä äitille!

Papukaija

Meille on muuttanut Eeda niminen papukaija! Se vain höpöttää ja höpöttää taukoamatta! Enkä usko, että puhe ainakaan yhtään vähenee tulevaisuudessa.
Ajattelin, että Eedalla menisi vähän kauemman aikaa, ennen kuin oppii puhumaan, koska senhän on opeteltava kaks kieltä samaan aikaan. Toisin kävi, sehän oppi kymmen kuukautisena sanomaan mamma ja pappa ja sen jälkeen on tasaisesti tullut uusia sanoja. Normaalisti kait lapset oppii ekojen sanojen joukossa oman nimensä, ei Eeda. Aateltiin jo että kerta ollaan annettu sille niin erikoinen nimi niin ei kait se sitä edes opi kun ei se ole"oikea" nimi joka löytyisi kalenterista. Nyt vasta tasan vuosi ekojen sanojen jälkeen se oppi sanomaan oman nimensä Eeta.
Nyt kuukauden ajan se on imenyt joka ikisen sanan ittellensä jonka se kuulee. Se toistaa perässä meidän lauseista kuulemiansa sanoja ja jos vähääkään opettaa sille jotakin sanaa osaa se sen sanoa perässä. Eli meillä ei voi puhua enää ihan mitä sattuu, iik!
16.2.2014 Eeda sano sitten ekan lauseensa; "tutu ikki eeta vauva". Eli tarkottanee, että tutti on rikki ja Eeda vie sen vauvalle.
Hauska seurata kuinka se oppii nopeasti puhumaan ja mikä pahinta sen oma tahtohan vain voimistuu ja voimistuu kun se osaa yhä paremmin ja selkeämmin ilmasta itteänsä. Eeda jo komentaa meitä täällä mennen, tullen ja palatessa! Koitettiin jo eilen illalla sanoa sille, ettei koko aikaa tarvi höpöttää, mutta ei kait se auta kuin kuunnella pientä papukaijaa :)

Eeda puhuu koko valveillaolo aikansa!

Mammaloma osa 2

Niin sekin päivä vain koitti, jotta sai jäädä taas mammalomalle. Tai toisin sanoen tällä kertaa se ei ehkä ollut että sai jäädä lomalle vaan että joutui jäämään. On ihan tyhmää, että äitiysloma alkaa niin kauhean aikaisin. Ihan hyvin oisin voinu vielä olla koulussa opiskelemassa. Ei kumminkaan auttanut muu kuin jäädä koulusta pois ja keskenhän ne kaikki kurssit jäi, pahastikki. Kun ei kerta saa äitiyslomalla olla koulussa niin ei sitten, piste. Jatketaan sitten kurssien räätälöintiä loppuun joskus tulevaisuudessa jonku muun ryhmän mukana.

Meillä oli ihan sika huippu ryhmä koulussa, ja aika haikeatahan se oli irrottautua siitä ryhmästä. Siihen lisättynä ankara kouluressi, joka kohtasi pari viimistä viikkoa, kun yritin tehä kursseja pois alta niin paljon kuin mahollista. Tietosuus siitä, että Eeda on viimisiä päiviä ihanassa hoitopaikassa ja, että se joutuu jättämään omat leikkikaverit. Ja vielä pahemmalta tuntu se, että kun Eeda on niin pieni, ettei se ymmärtänyt että on viimisiä päiviä hoidossa. Ja pelottihan se ajatus vähän, että on tavallaan opeteltava uudenlaiseen arkeen kotona Eedan kanssa. Ja samalla kun jää kotia joutuu alkaa viimeistään miettimään tulevaa, mimmonenhan vauva meille oikein tulee. No johan siinä oli ihan tarpeeks ajateltavaa niille viimisille koulupäiville, ne oli aika raskaita ja tunteikkaita.
Luokkalaiset oli järjestäneet ihanan yllätyksen, mulle oltiin järkätty läksiäiset. Kiitokset heille! Silloinhan romahdin ihan täysin!

Haikeahan se oli hakea Eedakin hoidosta viimistä kertaa, eikä se ois malttanut lähteä kotia ollenkaan, kun oli niin kiva laskea pyllymäkeä hoidossa. Kunhan tulee pyöräilykelit niin pitänee sitten käydä moikkaamassa hoitotätiä ja entisiä leikkikavereita.

Kylläpä siinä niin kävi, että kun loma alko niin meillä on ollu niin kiire Eedan kanssa, että ei me mihinkään kouluun ja hoitoon oltais enää kerettyllään. Kiva niin, ettei ainakaan aika ole tullut pitkäksi!

Eeda lähdössä viimeistä kertaa hoitoon.

Eeda sai hoitotätiltä kissan läksiäislahjaksi. 

Siitä onkin tullut tärkeä kissa.

Luokkalaisilta saamani kortti viimeisenä koulupäivänä.