Isä ja tytär

Mulla on sellainen tutina, että yläasteen jälkeen tuo tyttö lähtee opiskelemaan joko autopuolelle tai logistiikka puolelle.
Vai ootteko eri mieltä?

Kuin kaksi marjaa.

Hiihtäjälupaus

Eeda sai sukset, sauvat ja monot serkultaan. Aluks meinattiin, että laitetaan ne pukinkonttiin, mutta lumi tulikin ennen joulua. Onneksi nämä lapset ei tarvi lunta kuin väriksi maahan, jotta hiihtäminen onnistuu. Nyt pitää vaan oottaa, että päästään ladulle hiihtämään niin pysyy sukset ehkä vähän aikaa suorassakin.

Pimeänhiihtoa.

Valosaan aikaan oli kivempi hiihtää,

 kun näkiki jotain.

Eddi niin kiltisti aina odottaa vaunuissa 

kun sisko touhuaa.

Mailegin kalenteritonttu ala Minna

Oon haaveillu Mailegin kalenteritontusta jo useamman vuoden ajan. Inhoan perinteisiä suklaakalentereita kun ne pyörii pitkin taloa joulukuun ajan kun niille ei ole omaa paikkaa, joten sellaisia en enää hallunnut. Mutta en ollut valmis maksamaan 98 euroa Mailegin tontusta vaikka kuinka sellaisen olisinkin halunnut.

Köyhän on pakko yrittää, joten ei auttanut muu kuin alkaa ite väsertämään. Ompeleminenhan ois ihan helppoa kun ois kaavat. Mutta tässä tapauksessa ei ollut kaavoja, ei ohjeita, ei tee se itse ohjeita vaan pelkkä kuva netistä, joten sillä mentiin. Tykkään ommella, kunhan se on selvää ja nopeaa, eikä mitään pientä näpertämistä. Tämä meni jo siinä rajoilla.

Välillä jouduin myös puntaroimaan, että koitanko tehdä suoraa kopiota Mailegin kalenterinissestä vai teenkö pääpiirteittäin samanlaisen omilla sovelluksilla. Tontusta tulikin sitten kaikkien käänteiden jälkeen sovelluksien sovellus. Olkoon tämä nyt sovellus Mailegin tonttukalenterista ala Minna.

Tonttu vaati aika monet lasten päikkärit ja muutaman illan, mutta ihme ja kumma hermot ei menny kertaakaan. Ehkä se johtu siitä että oli kiva tehä jotakin itselleen tai siis lapsille. Kotona kun on niin ei pääkopalle ole oikein mitään haastetta, joten siksikin tätä oli niin kiva tehä kun joutu oikein ajattelemaankin välillä ja sai keskittyä johonkin omaan tekemiseen. Valmistumista edisti myös aikaraja, joulukuuhun ei ollut montaa viikkoa. Yks ompelukone hajos matkan varrella, kangaspölyä talo täynnä ja keittiön pöytä mullinmallin viikon verran, mutta nyt se tonttu odottaa olohuoneen seinällä valmiina joulukuun ensimmäistä päivää. Ja täytyy kyllä myöntää, että oon vaan aika tyytyväinen kätteni jälkeen!

Joka työvaiheesta ei ole kuvaa, sillon mulla on ollu niin kova ompelu tohina päällänsä, jotta on kuvat unohtunu ottaa.

Toivottavasti tästä on hitusen verran apua jos joku muu alkaa ompelemaan itellensä kalenteritonttua!

Ps. Noi muutamat kuvat on väärin päin, mutta nyt en jaksa niitä alkaa käänteleen ja väänteleen niin kääntäkää päätänne tai konettanne tai kuvitelkaa ne oikein päin:) Kiitos!


a) Mallin etsintä netistä.

Kuva lainattu: http://www.annival.fi/KALENTERINISSE-Poika-Jeans

b) Materiaalinen hankinta. 

Kirppiskierros kaupunkiin ja HH-kankaaseen. Muut materiaalit omista, mummun, anopin ja äitin kaapeista.

                           - kaitaliina 0,5e (kädet, vartalo, jalat)
                           - villahame 1e (tonttulakki, lapaset)
                           - häkkisängyn lakanakangas 1e (kasvot)
                           - farkkuhame 2e (lappuhaalari)
                           - napit 2,50e (lappuhaalariin)
                           - nauha 1,5e (tonttulakin alreunaan)
                           - kangastussi 7,5e
                           - täyte, kengät, farkkuhaalarin taskut, hiukset, silmät, suu 0e
                                     ----------------------------------
                           -Tontun kokonaishinta 16 euroa, josta jäi materiaalia yli tuleviin ompeluihin ja                                        askarteluihin            


c) Koeversion tekeminen.

Kun ei ollut kaavoja vaan pelkkä kuva minkä pohjalta aloin tonttua tekemään niin tein aluksi ekat kaavat ja ompelin lakana kankaasta koeversio tontun. Muutin kaavoja, ompelin, täytin ja suunnittelin. Sen jälkeen uskalsi leikata oikeista kankaista palaset ja omella oikeaa tonttua eteenpäin. Oikeastaan koko matkan mulla kulki kaksi tonttua rinnakkain, koeversio ja oikea tonttu. Haastavinta oli mittasuhteiden luominen. Tiesin, että oikea Mailegin kalenteritonttu on 140cm pitkä ja siihen aloin itsekki tähtäämään. Kuvasta vain katsoin, että tonttu "pienenee"alavartaloaan kohti, joten koittaa sitte itekki toteuttaa samalla lailla. Ensimmäisestä koeversioista tuli liian iso, mutta onneksi kaavoja oli helppo pienentää.

Lakanakankaasta koetonttua, 

joka täytetty toisella lakanalla.

d) Tonttulakki ja kasvot

Aloin ompelemaan tonttua ylhäältäpäin. Tonttulakki ja kasvot oli ekana vuorossa. Olin niin tyytyväinen kun muistin ommella ripustuslnkin väliin, mutta se ilo jäi vähäseen. Iltapalaa syödessä hoksasin, että olin unohtanut omalla hiukset kasvojen ja tonttulakin väliin. Voi että ärsytti! Olin päättänyt etten pura mitään ellei ole pakko ja tässä tapauksessa ei ollut pakko, joten tonttu jäi ilman hiuksiaan tässä vaiheessa.

e) Kädet ja ylävartalo

Käsien pituus määräytyi suoraan kaitaliinan leveyden mukaan. Vähän jouduin myös pyörittää että miten ompelen kädet vartaloon kiinni. Aluks olin ajatellut vähän oikaista ja omalle ne suoraan hartijoihin kiinni, mutta ei se toiminu niin. Jouduin sitten ompeleen ne ihan kunnolla, jotta ontto reikä jatkuin vartalosta jäsiin.
Pään ja vartalon yhdistämisessä mulle tapahtuikin taas moka. Ompelin pään väärinpäin ylävartaloon kiinni. Ompelin sen niin kuin olin asetellut palaset pöydälle, jolloin tonttu katsoi siis oikealle päin eikä eteenpäin kuten kuuluisi. Sillon mun oli pakko purkaa, koska sitä ei voinut jättää niin. No kun sitten aloin toista kertaa ompelemaan päätä vartaloon kiinni ompelin väärästä kohdasta ja tonttu sai pari senttiä liian ptkän kaulan. Mutta se ei ollu enää ihan katastrofi, joten tontulla sai nyt olla sitte vähän ptkähkö kaula.

Tontun villahanskat.

Pään ompelinkin nuin päin vartaloon aluksi, 

ratkoja siis kehiin.

Koko ajan täyty pitää kokonaisuus mielessä.

f) Jalat

Jalat oli varmaan helpoimmat suunnitella ja ommella. Jalkateristä oisin tehnyt vähän pidemmät, mutta kangas oli niin vähissä, joten tuon isommiksi jalkoja ei voinut yksinkertaisesti tehä. Halusin nimenomaan samettkankaasta nuo jalat, oon muistaakseni pikkutyttönäkin ommallut tuosta kyseisestä kankaasta jotakin. Vartaloltaan tontusta tuli ontto. 

Kankaat leikattu.

Ommaltu ja täytetty.

Pituuden mallailua.

Jalat kiinnitetty vartaloon.

g) Lappuhaalarit

Haalareihin täyty siis ujuttaa 24 paikkaa kalenteriyllätyksille. Näissä oikaisin eniten alkuperäiseen versioon nähden. En ommallut metallilenkkejä vaan ratkasin 24 kohtaa muulla tavalla. Ompelin haalariin yhteensä 10 kappaletta vyölenkkejä, joten niistä sain jo miltein puolet luukku tarpeista täytettyä. Tein kolme muuta kiinnityskohtaa lenkkien lisäksi ja loput 9 luukkua tein taskuiksi. Näin haalareista ei tullut ihan tilkkutäkin näköiset.

Farkkuhame oli tarpeeksi suuri tähän tarkoitukseen.

Kankaiden valintaa taskuiksi.

Mallailua.

10 kpl lenkkejä edessä ja takana.

Nuppineulaversio testausta.

h) Silmä, silmä, nenä, suu

Mulla on ollu kauhea pelko käsinompelua kohtaan. Teen mitä vaan kunhan ei tarvi ottaa neulaa ja lankaa käteen. Onneksi on aina mummu jolle on voinut viedä irronneet napit ommeltaviksi. Nyt kumminkin tartuin siihen neulaan ja lankaan eikä se niin kummoista sitten ollutkaan. Taikuri on itsekkin yllättynyt suun ja silmien lopputuloksesta. 

Hiuksethan olin unohtanut ommella alkuvaiheessa ja ne täytyi saada sinne nyt jotenkin kiinnitettyä. Ratkaisin ongelman nauhalla, johon liimasin ensin hiukset kiinni ja sen jälkeen liimasin sen nauhan tontun päähän. Tässä siis vältyin taas käsinompelulta:) Hyvin se kävi liimallakkin laittaa, ei ongelmaa ja varmasti paljon helpompi kuin ompelemalla. 

Tontun pitkäkaulaisuuden korjasin kaulahuivilla. Kävin mummulla hakemassa puikkoja lainaan ja se laitto mulle tikkaukset alulle. Kun se oli aikansa katsonut kun kujoin kaulahuivia ettenpäi tuumas se, että voi hän kutioa sen mulle valmiiksi. Se passas, voi olla, että kaulaliina ois edelleen niissä puikoissa solmussa, silmukoita pudonneena ja toiseen päähän kapenevana ja levenevänä. 

Hiukset on ja pysyy, 

kaulahuivi lämmittää ptkää kaulaa.

i) Numerointi

Luulin jo, että täksi jouluksi tonttu jäi ilman numeroitaan, mutta onneksi Tuula ja Oulun Sinoperi pelasti tontun numerot. Koko Kokkolassa ei ollut ainuttakaan valkoista kangastussia, eikä niitä löytynyt oikein mistään, mutta sain kuin sainkin Oulun viimeisen peittävän valkoisen kangastussin.

Numerointi onnistu ihan jees!

j) Valmis tonttukalenteri

Materiaalien hankinnassa, suunnittelussa, koeversion tekemisessä, ompelemisessa ja täyttämisessä meni viikko. Numeroinnit sain tehtyä marraskuun 30 päivä klo 22. 40. Kalenteri oli siis valmiina joulukuun ensimmäiseksi päiväksi, jolloin tonttu olikin tuonnut yllärin ensimmäiseen taskuun. Istu tonttu jo yhen reissun Kälviällekkin etupenkillä, joten se on ollut jo paljossa mukana.

Nimi vaan puuttuu tältä kaverilta vielä. Hyviä ehdotuksia poikanisselle?

Eihän se nyt ihan Mailegin kalenterilta näytä, 

mutta ompa ainakin enemmän tunne-arvoa tässä versiossa.

Puput, kanit ja nallet

Silloin kun Eedalta jäi tutit pois aloin laittaa sille pupua kainaloon, jotta keskittyminen siirtyisi muualle kuin tutteihin. Keskittyminen siirtyi toden totta sitten niihin pehmoleluihin. Nyt niitä pitää olla sängyssä niin monta, ettei sinne taho tyttö enää mahtua väliin nukkumaan. Eedan kans nukkuu joka yö Liina- Väinö- ja Hildapuput, Tiikeri, Papa, Apina, iso Nalle Puh, pikku Nalle Puh ja vauva. Ja jos niistä joku onkaan tippunut lattialle tai on alakerrassa nukkumaan mentäessä on ne haettava sänkyyn. En tiiä miten Eeda pysyy ite selvillä että kaikki on sängyssä, koska me ei Jannen kans huomata jos joku näistä pehmoleluista uupuu.

Mummulle ja Paappaalle kun Eeda oli lähdössä yökyläilemään pakkasi Eeda ite kaikki unikaverinsa mukaan. En vain luvannut että suostuukohan mummu viemään kahta kassillista pehmoleluja muiden kamppeitten lisäksi Kälviälle, mutta kyllä kaikki pehmlelut pääsi Eedan mukaan yökyläilemään.

Unikaverit on kaikki kaikessa.

Tauluhyllyt

En tiiä onko musta tullu nykyään aikaansaamaton vai mikä, kun kaikki ottaa aikansa ennen kuin saa suunnitelmansa toteutettua. Lastenhuoneen tauluhyllyille suunnittelin siis laittavani lapsista kuvat heti kun tuo toinenkin lapsi oli syntynyt. Ne kuvat pääsi tauuhyllyille Eddin ollessa 7kk ikäinen. 

2 x E

 

Aulan uudistus

Aluksi kun muutettiin tähän taloon yläkerraun aulan nurkkauksesta tuli romuvarasto. Sen päivän jälkeen kun pyörryin tuohon aulaan sen romukasan viereen ja ambulannsi henkilökunta kävi mut siitä noukkimassa kyytiinsä alko mua hävettään sen verran että romut sai väistyä spr:n kirppikselle. Sen jälkeen roudattiin nurkkaukseen vanha ruokapöytä tietokonepöydäksi ja kone siirtyi alakerrasta uuteen paikkaan.

Eipä se ollut kuin viime jouluksi kun saatiin joululahjaksi uusi tietokonepöytä. Ja nyt vuosi siitä eteenpäin niin saatiin laitettua kaikki johot sun muut suht siististi kiinnitettyä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joten siksi nämä kuvat tulee näin hiukan myöhässä, kun en viittinyt johtoviidaksta alkaa kuvia ottamaan.

Yläkerran aulaan on päässyt myös anopin virkkaama matto. Se on tehty siihen mittojen mukaan ja passaa siihen kyllä tosi hyvin. Kiitokset vaan Annikalle!

Tilasin Ikeasta jakkaran eteiseen, mutta se jakkara päätyikin tulostimen pöydäksi. Muut pikkupöydät oli liian isoja tulostimen alle. Samalla huomasin, että jakkara on saman sävyinen kuin tietokonepöytä. Meiltä uupui vielä tietokonepöydän luota tuoli, Ikeasta löytyi jakkaran kanssa samaa sarjaa oleva tuoli. Täyty sitte tehä uusi tilaus Ikeaan, jotta saatiin eteiseenkin jakkara ja tuoli tietokonepöydälle.

Ennen meillä oli aika hirveän näköinen, yhden firman logoilla varustettu hiirimatto. Janne saikin isäinpäivälahjaksi uuden lasten kuvilla varustetun hiirimaton. Vanhan hiirimaton sain hyvällä omallatunnolla heittää roskikseen.

Vaikkei aula ole nelijöiltään hirveän suuri on se silti tarpeeksi iso tietokonenurkkaukseksi.

Romut on poissa ja ruokapöytä tilalla.

Aulasta tuli uudistuksen jälkeen 

kiva tietokenurkkaus.

Johotkaan ei enää vaeltele pitkin lattioita.

Ensilumi

Kerkeshän tässä jo parin päivän aja olla lumi maassa. Voi sitä riemua kun pääsi aamupuuron jälkeen ulos temmeltämään!

Nautiskelija.

Oli aika kaivaa pyörä lumesta ja laittaa talviteloille.

Pikku-apuri

Eedasta on tullut niin reipas isosisko huolehtimaan pikkuveljestä. Eeda huolehtii lattialta pois pikku esineet, hakee Eddin tutteja, leluja ja vaatteita, huolehtii tarvittavat ovet kiinni ja Eddin syöttämisessäkin Eeda on jo apuna.

Meidän kaksikko.

Ryömimistä

Nyt on Eedan lelut vaarassa, koska Eddi on oppinu ryömimään. Aluks se alko vetään itteänsa pelkästään käsillä eteenpäin, kunnes muutaman päivän jälkeen alko koko vartalollaan tekeen töitä päästäkseen leluihin käsiksi. Vaikkei Eedallakaan paljoa ole leluja jossa on oikein pieniä osia, saa nyt kyllä lattioita syynätä entistä tarkempaan että mitä mielenkiintosta sieltä löytyykään joka voisi päätyä Eddin suuhun. Eeda on jo monet itkut joutunut itkemään, kun Eddi on mennyt koskeen hänen kirjoihin, vaatteisiin tai leluihin, jotka on lattialla ollu. No, se tekee vain hyvää kun oppii jakamaan tavaransa. Eedaa vaan ärsyttää kun Eddi kuolaa niin kauheasti, ku kaikki tavarat on märkiä sen jälkeen ku ne on päätyny Eddin käsiin.

Vielä ei taloa ympäri ryömitä, mutta sen verran että on

 super kivaa ku pääsee liikkuun ja kaikkiin leluihin käsiks.

Kappas, minulla on jalat!

Eddille ilmestyi jalat juuri puolivuotis päivänsä jälkeen. Puolivuotis kuvissa Eddi ei vielä ollu löytänyt varpaitana, mutta muutama päivä sen jälkeen varpaat löytyikin. Samanlaiset kuvat lapsista otettu puolivuotispäivänä, vaan sillä erotuksella että toinen pitää jalostana kiinni ja toinen ei. Onkohan siinä jo havaittavissa tytön ja pojan ero?

Näettekö, minulla on jalat.

Viikkokalenteri

En tiiä onko tämä vanhenemisen merkki vai mitä, mutta mulla oli sellanen tunne, että kohta unohan jotaki. Viikottaiset säännölliset menot olin kirjottanut paperille ylös, mutta sellaset kavereiden kaa sovitut jutut oli vain mun muistin varassa. Jotenki viime aikoina on tullu sellanen tunne, että oonko unohtanu jotaki. Joten ennenku unohin jotaki sovittua juttua, päätin että tarvitaan viikkokalenteri. Iso kalenteri, johon saan merkattua kaikkien harrastukset ja muut menot ja jota pystyy muokkaan ja muokkaan viikko viikolta.

Kahlasin nettikaupat sun muut, mutta totesin hienot sisustus liitutaulut liian pieniksi ja kalliiksi. Joten ostin halpaa liitutaulutarraa, leikkasin ne ja annoin Jannelle tehtäväksi liimata ne jääkaapin oveen. Sikis, että jos oisin ite liimannu niin ne ei ois tullu siihen suoraan eikä välttämättä sopivasti vinoonkaan. Suurin ongelma mulla oli löytää liitutaulutussi, mutta löyty Kokkolasta yksi sellainenkin, joten nyt ei tarvi liidullakaan sotkia.

Hah, nyt meillä on viikkokalenteri jääkaapin ovessa, joten nyt jos unohetaan jotaki niin sitten sen saa jo laittaa dementtian piikkiin!

Janne ku tekee niin se on millin tarkkuudella jos ei tarkemminki.

A4 pieneni aika rutkasti.

Nyt pitäis muistaa olla oikiassa paikassa oikiaan aikaan.

Pomp pomp

Voi sitä Eddin riemua, kun se pääsi ekan kerran pomppukiikkuun! Eddi rakastaa pomppimista niin sylissä kuin näköjään kiikussakin.
Ja voi sitä Eedan surua ja pettymystä kun hän ei päässyt pomppukiikkuun!

Kuitenkin ajattelin, että onneksi niitä on kaks, joten saavat harjotella pettymyksen ja jakamisen tunnetta pienestä pitäen. Vaikka eihän se meistä vanhemmistakaankivaa ollut kun ei toinen päässyt jakamaan pomppimisen riemua, mutta sellasta se on.

Sellanen arki-ilta meillä oli viime viikolla.

Pomppu Eddi pääsi pomppukiikkuun.

Retkellä

Käytiin viikonloppuna retkellä Isokosken laavulla. Tarkotus oli mennä iltapäivällä paistaan makkaraa sinne, mutta aamupalapöydässä hokattiin että tuliki muuta menoa iltapäiväksi. Joten perhe Eskola-Lassila teki jälleen kerran pika lähdön, mutta sehän on meille ihan normaalia. Eväät reppuun ja lapset autoon. Ei vain keritty soittaa ketään kavereita meidän mukaan, mentiin siis ihan vaan omalla porukalla.

Matka autolta laavulle oli sopivan mittanen niin Eedakin jakso kävellen melkein koko matkan. Eddi nukku koko reissun, joten se ei paljoa retkestä tiennyt. Eedasta kaikkein kivointa koko aamupäivässä oli varmaankin vesilätäköt. Autolle takasi tultaessa saatiin vaan riisua tyttö haalareistaan enneku sitä pysty nostaan takasi auton kyytiin. Kyllä se tykkäs että oli aika jännää käydä kattoon sillalta ku joki virtas ja kodassakin eväät maistu.

Oli mulla marjapoimuriki mukana. Aattelin, että jos polun varressa on puolukkaa voin ne poimia ja laittaa satsin puolukkamehua. Oli vissiin jollain muullaki ollu sama ajatus, ku mehtä oli perkattu viimistä puolukkaa myöten. Joten ei ollu puolukkaa tuotavana kotia tältä reissulta, mutta kivaa oli siitä huolimatta.

Onhan tässä vielä syksyä jäljellä, joten ehkäpä keretään käydä jollaki muullaki laavulla makkaran paistossa.

Laavun suuntaan.

Matkalla ihmeteltiin isoa kiveä.

Joki oli vähän pelottavakin kun se kohisi.

<3

Äiti ja tytär.

Evästystä.

Pikkuveli veteli sikeitä.

Kunnossa pidetty paikka.

Ei oltu mulle asti puolukoita jätetty.

Tää se vasta kivaa oliki!

Ei haittaa, ylös vaan!