Vähän jännättiin, että mitäköhän Eeda tuumaa pukista. Ekoja kertoja kun ollaan joulupukkia nähty kaupoissa ja muissa tapahtumissa on pukki ollu aika jännä juttu. Lähempänä joulua oli joulupukin kuvia näkyvillä joulukalenterista muovipusseihin niin Eeda tottu valkopartaiseen, eikä se ollut niin pelottavaa enään.
Kun joulupukki asteli ovesta sisään tarrautu Eeda kyllä hyvin tiukasti pappaan kiinni, mutta kun tuli ekan Eedan paketin vuoro uskalsi Eeda hakea sen yksin. Loppujen lopuksi Eeda jako kaikkien lahjat ja oli neiti pikkasen täpinöissään. Kovin halusi joulupukin syliinkin ja vilkutteli hei-heit pukille vielä pitkän aikaa pukin lähdön jälkeenkin.
Jotakin parannettavaa meillä jäi ensi jouluun. Heti ekana ois pitäny laulaa jotakin joulupukille, eikä me edes osattu joulupukki laulusta kuin alku. Onneksi se riitti pukille, kun luvattiin harjotella laulua ensi vuodeksi enemmän.
Kiitoksia kaikille tontuille!
Laulu yrityksen ajan istuttiin pappan sylissä.
Sitten jo odotettiin Eeda nimisiä lahjoja.
Ja niitähän oli iso kasallinen.
Paketit isompia kuin tyttö.
Syliinkin päästiin.
Ja mikä parasta mamma myös!!
Sitten Eedankin piti päästä pukin viereen vielä istumaan.
Sitte sai alkaa aukomaan paketteja.
Onneksi oli apureita.
Lahjojen aukaseminen alko olemaan sarjatyötä.
Ainavain paketteja riitti.
Janne mystisen lahjansa kanssa:)
Mummu sai mökkiradion.
Välillä levähettiin Jannen sylissä.
Joulupäivänä aukastiin legopaketit ja alettiin rakentelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti