sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rappausta

Kun muutettiin Mesilään oli meidän koko talon kivijalka ihanan sininen. Kivijalka oltiin maalattu tummansinisellä, en tiiä kenellä on mahtanut tulla moinen väri mieleen, mutta se oli siis ihan kauhea.

Ekana kesänä laitettiin kivimurska pinnote muualle kivijalkaan paitsi autotallin päätyseinään. Siinä oli maa niin korkealla, joten sinistä väriä ei näkynyt juurikaan. Nyt kun se on kavettu ja laitettu se seinusta soralle, tuli kivijalkaakin esille puolet enemmän. 

Otettiin sellanen yhen päivän työ, hiottiin ja nakeltiin kivimurskat seinään. Valmista kiviseosta en löytänyt joka olisi ollut tarpeeksi elävän näköistä, joten sekoitettiin seos suhteessa 1/2 harmaata, 1/4 valkosta ja 1/4 mustia kiviä. Laasti oli tummanharmaata, paitsi kuivuessaan se minusta näyttää kyllä vaaleanharmaalta. Mutta ainakin kiviä sekottamalla pinnasta sai ihan kivan näkösen. 

Nyt on sekin tehty ja se tais olla niitä viimisiä piha hommia tälle kesää, nyt alkaa mitta olemaan taas aika täys. Mutta tuossa kun illalla leikittiin Eedan kanssa ulkona ja katteltiin pihaa niin todettiin, että on täälä jotain tapahtunut kesän aikana. 

Hyvä me, täytyy vähän itteänsä zempata välistä!




Sinen kivijalka.




Uusi rouhepinnoitus.
  

tiistai 20. elokuuta 2013

Singeri

Oon pitkään haaveillut omasta singeristä, vanhan vanhasta ompelukoneesta. En niin ole kaivannut sitä itse ompelukonetta vaan pikemminkin sitä pöytää ja sen runkoa.

Ompelukoneenpöydästä tulee joko keittiöön apupöytä tai yläkertaan tietokonepöytä. Periaatteessa en haluaisi keittiöön mitään ylimääräistä, koska se on nyt niin tilava, mutta jos siihen laittaa apupöydän ottaa se vähän liikaa ratkaisevia senttejä. Toisaalta se ois keittiössä kiva ja siihen sais vaikka syksyllä kynttilöitä palamaan. Yläkerran aulassa ois kans pöydälle juuri oikea paikka tietokonepöydäksi. Mutta sitten tulee vain se mukavuus ongelma, että joutuu ottamaan pari rappusaskelta koneelle päästääkseen. Ja lisäks ompelukoneenpöytä on aika matala, joten se ei ihan kymppi ole työpöydäksi.

No kyllä sille paikka löytyy, ei se siitä ole kiinni, pääasia että meillä nyt on singeri. Aikalailla toimivan olinen se oli mitä äkkiä koitettiin. Remmi oli poikki, mutta paikallaan. Sen kun vaihtaa niin pian saa alkaa hameita ompelemaan. Janne jo selvitteli koneen alkuperää tai siis valmistusvuosilukua ja sellaisen se sai kuin -30 luku. Joten on kone nähnyt maailmaa jo aika kauan ja nyt se jatkaa meillä elämistä.






Tästä ei luovuta.

maanantai 19. elokuuta 2013

Laatotusta

Koko viime syksyn ja nyt tämän kevään meidän eteinen on ollut kuin hiekkalaatikko. Niinsanotulta parkkipaikalta ovelle on käynti ollut hiekkapolku, jossa ollaan muovimattoa yritetty pitää vähän kengänpohjia hiekalta suojaamassa.

Heti kun oltiin portaat saatu valmiiks tehtyä alettiin mallaileen laatotusta. Haluttiin kaarteita vähän sinne ja tänne. Aluks vähän hirvitti, että miten saadaan laatat fiksusti laitettua kaarteissin, mutta pelko oli turha. Valitsemamme laatta on hieman soikean mallinen, niin se mallaantu aika hyvin kaarteisiin.
Laatotus tuli aika nopsaa valmiiksi, toki ne viimeistelyt tahtoo aina venähtää, mutta aika vähin ärräpäin selvittiin. Ekan sateen jälkeen todettiin, että laatotuksen viereen on tehtävä vielä kaivo, koska kaikki sadevesi keräänty laatotuksen ja nurmikon väliin. No, vähän taas maata auki ja kaivo tilalle, onneksi sadevesiviemäristö meni juuri sopivasti lähettyviltä.

Ja hyvähän siitä tuli, taas piha näyttää astetta valmiimmalta.

Paitsi meidän autojen lämmityspistorasiat. Ne kököttää yhen kepin nokassa ja ne tulee varmasti ens talven siinä olemaan, koska meidän tulevan tolpan suunnittelu on vielä puolitiessä. Mulla ois siihen toki hyvä idea, mutta se idea loppuu vähän kesken. Mutta sittenhän mulla on Janne, joka kehittää sen loppuun, mutta se ei oikein ollu mun kanssa samaa mieltä. En halua siihen tavallista autolämmityspistorasiatolppaa vaan vähän jotain persoonallisempaa. Jää nähtäväksi millanen siihen tulee!



Pohjien tekoa.



Siitä se lähti.



Rappusilta päin..



Pihalta päin..



Ja sivusta päin..



Ideaa vaille!



Kaivokin pääsi johdattaan vedet oikeaan paikkaan.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Nuken rattaat

Meillä oli vintillä isommille kyläily lapsille nukenvaunut ja babyborni. Haettiin ne alas kun Åsa tyttö tuli meille leikkimään. Rattaat jäi sitten alas ja Eedahan innostu niillä leikkimään.
Rattaita työnnetään ympäri taloa ja uloski Eeda ois ne halunnu viedä. Eeda sai Lindan vanhan Babybornin ja sehän on aika raskas nukke. Mutta se on ainoa oikea nukke, muut ei kelpaa. Ollaan koitettu antaa Eedalle pienempää ja huomattavasti kevyempää nukkea jolla leikkiä, mutta ei se kelpaa. No, meillä raahataan nyt babybornia, vaikka ei sitä melkein jakseta nostaakkaan. Nukkea on kiva työntää, halia, laittaa tuttia suuhun ja avata sen takin vetskaria.



Työnnetään.



Halitaan.



Ja taas annetaan vauvalle kyytiä.

lauantai 3. elokuuta 2013

Herukoita

Eeda tykkää syödä marjoja. Meillä ei ole kuin neljä kitukasvuista marjapensasta pihassa. Niissä ei ole enää marjan marjaa jäljellä, kun Eeda on käyny noukkimassa kaikki suuhunsa. Itkuhan siitä tuli ku marjat loppu. Ehkä meidän täytyy käydä vielä vähän marjavarkahissa muiden pensailla.



Marjojen poiminta on tarkkaa puuhaa.



Mikä onni, mamma löysi vielä muutaman marjan.

Petoeläinpuistossa

Koko kesän on pitäny käydä Kälviän eläinpuistossa, mutta se on vissin vähän liian lähellä ku nyt vasta päästiin sinne. Mutta päästiimpä kumminkin tälle kesää, sehän on pääasia.
No joo, ei siellä kyllä useaan kertaan kesässä tarvi käydä, mutta ihan kivan parin tunnin retkenhän sinne tekee. Kotieläimiä oli monenmoista koirista poniin ja taisi sieltä porokin löytyä. Museoista löyty kaikenlaisia entisajan vehehiä, mutta ei me -80 luvulla syntyneet enää niistä oikein mitään ymmärretty, muuta ku se, että taitaa se elämä olla aika paljon helpompaa nykyajan konehilla.
Eedan lemppari eläin taisi olla poni. Poni tuli meitä moikkaamaa, aatteli varmaan että ois sille annettu ruohoa syötäväksi. Eeda sai useaan kertaan aijata ponia.



Kotkotteja, ne piti vähän pelottavaa ääntä.



Kyl oli komeita tipitipejä.



Eeda tervehti poroa.



Poni oli ykkönen.



Poro herkutteli.

torstai 1. elokuuta 2013

Kuusamoon kävi tiemme

Ei oltu suunniteltu mitään kesäloma reissua, koska on ollu nuita muitakin sijotus kohteita tässä viime aikoina. Kunnes paria päivää ennen Jannen loman alkua meille tarjottiin lomaviikkoa Kuusamoon. Aluks Janne meinas että onkohan siellä mitään tekemistä näin kesällä, mutta onneks sain sen innostumaan reissusta.

Niin pakattiin Honda ja otettiin valtuutettu lastenhoitaja Linda mukaan ja hurautettiin Kuusamoon.
Paitsi menomatka oli ihan peestä! Eeda alko kitisemään jo kotipihassa ja se kitisi tasan mökin pihalle asti. Kalajoen kohilla mulla oli jo menny hermot, mutta ei auttanut ku ajaa.. Mutta nyt taidan tietää syyn kitinälle kun katottiin sen suuhun. Johan oli tullu monen monta uutta hammasta, poskihampaita myöden.

Mökki oli upea. Jokaiselle oli oma makkari. Muutenkin mökki oli hyvinkin fiksusti suunniteltu, eteis- keittiö ja oleskelutilaa oli riittävästi. Meinaan että kun on nuissa mökeissä tullu oltua aika paljon niin harvoin ne on näin käytännöllisiä.

Ilmat oli ihan jees. Me oltiin pakattu vain kauheasti tuulipukuja, pipoja ja hanskoja mukaan. Ja perille kun päästiin ja altettiin kattoon säätidotusta niin ne lupasikin pohjoseen hellettä. Olin että jippijee, me tukehutaan näihin vaatteisiin! Mutta loppupeleissä hellettä ei tullut ja hyvä niin, ettei ollut liian kuuma touhuilla kaikea kivaa.

Mitäs me tehtiin..

a) Me kaikki nukuttiin päikkärit joka päivä, se oli ihanaa.
b) Me syötiin hyvin, rillattiin ja herkuteltiin.
c) Ulkoiltiin, käytiin leikkipuistossa ja Eedasta oli super mukavaa laskea liukumäkeä. Käveltiin ja tutustuttiin paikkoihin.
d) Janne koitti alamäkipyöräilyä. Sieltä sai vuokrata maastopyörän ja sitten oli parin tunnin opastettu pyöräretki Rukan rinteisiin. Kovasti Janne tykkäsi, vaikka oli se aika koville ottanut se ylöspolkeminen. Se     ois kuulemma paljon hauskempaa jos menis aina hissillä ylös ja laskis alas. No ihan ymmärrettävä                   kommentti.
e) Koskenlasku. Oon nyt toteuttanut yhden haaveeni. Seittämän koskea me käytiin Lindan kanssa laskemassa ja hupaisaa puuhaahan se oli. Välillä oli kalliojyrkänne kovinkin lähellä ja karikollekkin           ajauduttiin, mutta hauskaa ja märkää puuhaa se oli. Ens kerralla sitten 3-4 luokan koskiin, taitaa se olla vielä hurjempi kokemus.
f) Frisbeegolffia. Mökin ympäristössä oli uudehko frisbeegolfrata. Ostettin kolmen kiekon alotuspakkaus. Joka ilta kierrettiin rataa, Eeda rattaissa mukana menossa. Laji sopii kyllä kaiken ikäisille ja mainio laji näin perheliikunnaksi. Vaikea laji, Janne osas aika hyvin heittää kiekkoa, mutta mulla ja Lindalla tarkkuus vaatii vähän lisäreeniä.
g) Kesäkelkkailua. Tuolihissit pyöri Rukalla kesälläkin. Mehän hypättiin kyytiin mukaan ja vähän erilaiseltahan se maisema näytti näin kesällä kuin talvella. Alas tultiin kesäkelkkarataa pitkin. Kelkoilla lasketeltiin, mutta sen oisin voinu olettaa olevan vielä hurjempaa. Vai eikö se vain enää tuntunut miltään koskenlaskun jälkeen.
h) Saunottiin joka ilta, viimisenä iltana saatiin lämpötilakin sopivaksi, kun aluks meinasi palaa poroksi kun heitti löytyä.

Juu, kaikenkaikkiaan meillä oli oikein kiva reissu. Onneksi lähdettiin matkaan, koska se irrotti kyllä meidät kaikki täydellisesti arjesta. Ei tullut mietittyä pihahommia muutamaan päivään. Ja tekemistähän siellä ois ollu vielä vaikka kuinka moneksi päiväksi.



Ihan mökin vieressä oli leikkipuisto.



Liukumäki oli ykkönen.



Frisbeegolffausta.



Eeda menossa mukana.



Eeda katos. Se löyty saunasta. 
Se ootti, että sauna lämpiää.



Janne lähössä maastopyöräilemään.



Me löydettiin poro.



Juu näätte oikein, 
me käytiin kattoon tauluja sillä aikaa ku Janne oli pyöräilemässä. 
Tauluja oli vaikka kuinka ja yhen niistä oisin huolinu meidän seinälle.



Käytiin soutelemassa.



Koskenlaskuvermeissä.



Paattimme.



Pienikarhunkierroksen reittiä.



Kuin myös.



Rukan huipulla tuuli.



Kesäkelkkailua.

Kokkola Cuppia

Janne on nyt tokaa viikkoa kesälomalla. Toki pitihän se isyysvapaitansa poies jo alkukesästä, joten sehän on ollu kotona melekin koko kesän (lue vois mennä töihinkin välistä). Ei kivahan se on kesällä olla kotona kun tuota työmäätakin tuossa pihalla riittää.
Jannen kesäloma alkoi Kokkola Cupin peleissä hypätessä. Linda pelasi Tarmon joukkueessa. Sijoitusta en kyllä muista, mutta minusta ovat peliä parantaneet paljonkin, vaikka en jalkapallosta mitää ymmärräkkään. Mutta pelejä on hauska käydä kattomassa ja jännää touhuahan se on.
Eedakin oli kiinnostunu jalkapallosta, sen pää pyöri ku pöllöllä kun se seurasi palloa. Eeda oli innokas kannustaja, se taputti aina niin reippasti käsiä yhteen. Saas nähä pitääkö Eedaa alkaa kuskaamaan joku kaunis päivä jalkapallokentälle harkkoihin, ou nou!



Heinäkuussa tartti olla pipo päässtä!



Tarmo - GBK