Ryömimistä

Nyt on Eedan lelut vaarassa, koska Eddi on oppinu ryömimään. Aluks se alko vetään itteänsa pelkästään käsillä eteenpäin, kunnes muutaman päivän jälkeen alko koko vartalollaan tekeen töitä päästäkseen leluihin käsiksi. Vaikkei Eedallakaan paljoa ole leluja jossa on oikein pieniä osia, saa nyt kyllä lattioita syynätä entistä tarkempaan että mitä mielenkiintosta sieltä löytyykään joka voisi päätyä Eddin suuhun. Eeda on jo monet itkut joutunut itkemään, kun Eddi on mennyt koskeen hänen kirjoihin, vaatteisiin tai leluihin, jotka on lattialla ollu. No, se tekee vain hyvää kun oppii jakamaan tavaransa. Eedaa vaan ärsyttää kun Eddi kuolaa niin kauheasti, ku kaikki tavarat on märkiä sen jälkeen ku ne on päätyny Eddin käsiin.

Vielä ei taloa ympäri ryömitä, mutta sen verran että on

 super kivaa ku pääsee liikkuun ja kaikkiin leluihin käsiks.

Kappas, minulla on jalat!

Eddille ilmestyi jalat juuri puolivuotis päivänsä jälkeen. Puolivuotis kuvissa Eddi ei vielä ollu löytänyt varpaitana, mutta muutama päivä sen jälkeen varpaat löytyikin. Samanlaiset kuvat lapsista otettu puolivuotispäivänä, vaan sillä erotuksella että toinen pitää jalostana kiinni ja toinen ei. Onkohan siinä jo havaittavissa tytön ja pojan ero?

Näettekö, minulla on jalat.

Viikkokalenteri

En tiiä onko tämä vanhenemisen merkki vai mitä, mutta mulla oli sellanen tunne, että kohta unohan jotaki. Viikottaiset säännölliset menot olin kirjottanut paperille ylös, mutta sellaset kavereiden kaa sovitut jutut oli vain mun muistin varassa. Jotenki viime aikoina on tullu sellanen tunne, että oonko unohtanu jotaki. Joten ennenku unohin jotaki sovittua juttua, päätin että tarvitaan viikkokalenteri. Iso kalenteri, johon saan merkattua kaikkien harrastukset ja muut menot ja jota pystyy muokkaan ja muokkaan viikko viikolta.

Kahlasin nettikaupat sun muut, mutta totesin hienot sisustus liitutaulut liian pieniksi ja kalliiksi. Joten ostin halpaa liitutaulutarraa, leikkasin ne ja annoin Jannelle tehtäväksi liimata ne jääkaapin oveen. Sikis, että jos oisin ite liimannu niin ne ei ois tullu siihen suoraan eikä välttämättä sopivasti vinoonkaan. Suurin ongelma mulla oli löytää liitutaulutussi, mutta löyty Kokkolasta yksi sellainenkin, joten nyt ei tarvi liidullakaan sotkia.

Hah, nyt meillä on viikkokalenteri jääkaapin ovessa, joten nyt jos unohetaan jotaki niin sitten sen saa jo laittaa dementtian piikkiin!

Janne ku tekee niin se on millin tarkkuudella jos ei tarkemminki.

A4 pieneni aika rutkasti.

Nyt pitäis muistaa olla oikiassa paikassa oikiaan aikaan.

Pomp pomp

Voi sitä Eddin riemua, kun se pääsi ekan kerran pomppukiikkuun! Eddi rakastaa pomppimista niin sylissä kuin näköjään kiikussakin.
Ja voi sitä Eedan surua ja pettymystä kun hän ei päässyt pomppukiikkuun!

Kuitenkin ajattelin, että onneksi niitä on kaks, joten saavat harjotella pettymyksen ja jakamisen tunnetta pienestä pitäen. Vaikka eihän se meistä vanhemmistakaankivaa ollut kun ei toinen päässyt jakamaan pomppimisen riemua, mutta sellasta se on.

Sellanen arki-ilta meillä oli viime viikolla.

Pomppu Eddi pääsi pomppukiikkuun.

Retkellä

Käytiin viikonloppuna retkellä Isokosken laavulla. Tarkotus oli mennä iltapäivällä paistaan makkaraa sinne, mutta aamupalapöydässä hokattiin että tuliki muuta menoa iltapäiväksi. Joten perhe Eskola-Lassila teki jälleen kerran pika lähdön, mutta sehän on meille ihan normaalia. Eväät reppuun ja lapset autoon. Ei vain keritty soittaa ketään kavereita meidän mukaan, mentiin siis ihan vaan omalla porukalla.

Matka autolta laavulle oli sopivan mittanen niin Eedakin jakso kävellen melkein koko matkan. Eddi nukku koko reissun, joten se ei paljoa retkestä tiennyt. Eedasta kaikkein kivointa koko aamupäivässä oli varmaankin vesilätäköt. Autolle takasi tultaessa saatiin vaan riisua tyttö haalareistaan enneku sitä pysty nostaan takasi auton kyytiin. Kyllä se tykkäs että oli aika jännää käydä kattoon sillalta ku joki virtas ja kodassakin eväät maistu.

Oli mulla marjapoimuriki mukana. Aattelin, että jos polun varressa on puolukkaa voin ne poimia ja laittaa satsin puolukkamehua. Oli vissiin jollain muullaki ollu sama ajatus, ku mehtä oli perkattu viimistä puolukkaa myöten. Joten ei ollu puolukkaa tuotavana kotia tältä reissulta, mutta kivaa oli siitä huolimatta.

Onhan tässä vielä syksyä jäljellä, joten ehkäpä keretään käydä jollaki muullaki laavulla makkaran paistossa.

Laavun suuntaan.

Matkalla ihmeteltiin isoa kiveä.

Joki oli vähän pelottavakin kun se kohisi.

<3

Äiti ja tytär.

Evästystä.

Pikkuveli veteli sikeitä.

Kunnossa pidetty paikka.

Ei oltu mulle asti puolukoita jätetty.

Tää se vasta kivaa oliki!

Ei haittaa, ylös vaan!

Pinnit ja pampulat

Vihdoin ja viimein Eedan hiukset on alkanu kasvaan edes vähäsen. Nyt koitettiin ekaa kertaa laittaa pinniä ja pompulaa hiuksiin. Pikkunen pinni tarttu kuin tarttukin hiuksiin, pompulat sain väsättyä kiinni, mutta ne tipahti heti pois. Kyllä Eeda oli ylpeä kun hänkin sai tyttöjen juttuja hiuksiinsa, vaikka vielä joudutaan odottaa tovi että voidaan alkaa laittaan hiuksia.

Saparot.

Pinni.

..kunnes tuli harmitus jostakin asiasta ja 

Eedalle täyty alkaa laulaan känkkäränkkää.

Aamupuuroilijat

Yks kaunis päivä hokasin että mehän tarvitaan toinen syöttötuoli, juniorituoli tai koroke tuolin alle. Onneks on regionline ja parin päivän päästä saatiin uusi syöttötuoli. Tai Eddin kohtalo oli jälleen tyytyä Eedan vanhaan tuoliin ja Eeda sai uuden juniorituolin. Ihan on kädet täynnä kun syötät pienempää, autat vanhempaa ja jossain välissä lusikoit soppaa omaankin suuhun. Onneks Janne silti pärjää itekseen pöydän toisella puolella ruokansa kanssa:)

Ota nyt se kuva, että päästään syömään aamupuuroa!!

Rengaskiikkuja

Kesän jälkeen kun arki palasi ja joka aamuiset puistoilut pääsi jälleen käyntiin ei Eedalle kelvannutkaan enää vauva keinut. Oli jännää alkaa harjotteleen isossa kiikussa kiikkumista ja pian siinä kiikussa seistiinki jo. Kaiken kukkuraks Eeda oppi ottaan ite vauhtiakin, joten enää ei tarvi mamman antaa kuin alkuvauhdit.

Ensimmäinen isompaan kiikkuun..

.. ja toinen vauva kiikkuun.

Ihminen

Piirrettiin Eedan kans yhtenä päivänä ja aattelin sitte testata että joko se osaa hahmottaa ihmisen ja piirtää sen. Käskin piirtää pään- ympyrä tuli, maha- tuli keskelle päätä, kädet- lähtee päästä, jalat- lähtee päästä, sormet ja varpaat tuli käsien ja jalkojen päihin. Joten ilmiselvä ihminenhän siitä tuli. Jos jotain muistan koulunpenkiltä niin ensin nää pikkuset luuleekin että kaikki lähtee päästä. Mielenkiintosta nähä millon piirustuksiin alkaa keskivartalokin syntymään oikealle paikalle.

Eeda piirsi itsensä.

Nyt riittää

On taas se aika vuodesta, että puuliiterin pitäisi saada kattoa myöten täyteen puita. Puolillaan se jo on. Käytiin yks lasti hakemassa puita koko porukan kanssa. Eeda oli hyvä apuri, kunnes se tokas kesken touhun että: "Nyt riittä". Taas sai hyvät naurut kuinka sitä kuulee itteänsä tuosta tytöstä. Kyllä se sitten vielä suostui jatkamaan kantaan puita kunnes kärry oli täynnä. Kovan urakan päätteeksi sai rusinoita.

Apuri.

Mamma nyt riittää!

Muumi rusinat oli huipentuma.

Pyöräilyä

Hommattiin Eedalle pyörä nyt vielä loppusyksyksi. Aluksi ohjaaminen vaati täyden keskittymisen ja kun se alko sujumaan pysty alkaan keskittyyn polkemiseen. Muutaman reissun postilaatikolle se vaati jotta ne kaks asiaa saatiin yhdistettyäkin vielä. No sitten yhtäkkiä Eeda osaski jo polkea ihan ite ja ohjatakki samanaikaisesti. Nyt voidaankin jo käydä pyöräretkiä tekemässä, Eeda polkien ja minä Eddin kanssa vaunuilla perässä kävellen.

Pyöräilemään oppinut.

Liian pitkä hiljaisuus

.. ja sen syy löytyi kun menin vessaan kattomaan mitä vanhempi sisarus puuhaa. Eeda oli löytänyt mamman meikit ja olikohan kajaalin sieltä laatikosta ottanut ja päättänyt kaunistautua. Kun Eeda jäi kiinni teostaan niin itkuhan siinä tuli kun ei meikit meinannu lähteä pesussakaan pois. Ehkä se taas oppi ens kertaan asti, ettei mamman juttuihin kosketa!

Leikkimökin sisustamista

Palaamme jälleen aikaan neljä kuukautta taaksepäin! Se oli suununtai-aamupäivä ja Eddin ristiäis päivä. Sinä aamupäivänä ei ollut muuta tekemistä kuin leikkimökin siivoaminen niin hullulta kun se tuntuukin. Tyhjennettiin Eedan kans koko mökki, lakastiin, vasaroitiin ja sisustettiin. Eeda sai naapureilta juuri leikkimökkiin sopivan maton, joka toi kivasti väriä mökkiin. Muutamia meiltä ylimääräisiksi jääneitä tauluja ripustettiin seinille ja hyllyköitä asensin astioille.
Sitten mulla oli mattoon sopivaa verho kangasta, josta piti ommella verhokapat ikkunoihin. No se kangas on edelleen isona palasena pussissa ja leikkimökki ilman värikkäitä verhoja. Eli se jäi nyt tältä kesältä vähän puolitiehen, mutta onhan tässä talvi aikaa ommella verhoja ensi kesäksi.
No joka tapauksessa paljon kivempi leikkimökistä jo nyt tuli ja vielä värikkäämpi kun saan ne verhot sinne. Sisäpanelointikin olisi kiva maalata sitten kun lapset voi osallistua maalaukseen ja sävyn valintaan.

Entisten asukkaiden lasten piirustukset pestiin seinistä pois.

Sikinsokin.

Matto koristaa portaita.

Väriläiskä.

Taulut päässy seinille.

Lusthus

Kauan se huvimaja seisoi meidän pihassa ennen kun sille alettiin tekemään yhtään mitään, eikä se ole vieläkään valmis. Jannella on isyyslomaviikko ennen juhannusta. Päätettiin, ettei Janne rakenna yhtään mitään sinä viikkona vaan on lasten kanssa kuten sen viikon tarkotus on. Se tarkotti sitä, että mulla oli aikaa ottaa pensseli käteen ja maalata maja. Hoh, oli siinä urakka. Vaikein oli maalata katto kun lankkuja meni ristiin ja rastiin. Eniten tympäs se kun se piti ensin pohjamaalata ja se työ ei näkynyt yhtään missään. On se nyt suurinpiirtein maalattu valmiiksi niin ulkoa kuin sisältäkin. Lisäks poistin kaikki salmiakit majan kyljistä, niihin me ei oikein ihastuttu. Myös ikkunoiden ympäriltä otettiin kolmiot pois. Nyt saan huvimajaan pienet ristikko-ikkunat, mitä mulla ei tässä talossa ole, vaikka mielestäni ne ois ainoat oikean malliset ikkunat rintamamiestaloon.

Lattiaakin Janne alotti sinne tekemään vielä kun ajateltiin, että oltaisiin päästy nauttimaan syksy illoista majassa, mutta ehkä ens syksynä sitten. Vaikka oli valmiit lattia-elementit piti tehä aika kovasti työtä, jotta ne saa nostaa paikalleen, joten elementit saa nyt vielä talven yli seistä majan seinää vasten.

Koko maja on minusta nyt ihan hassun näkönen kun siitä puuttuu ikkunaristikot. Ne on kyllä maalattu valmiiks, mutta ne ei oo vain päässy ikkunoihin asti vielä. Ja itseasiassa meillä on kiinnitys tekniikka vielä vähän hukassa, kun haluaisin, että ne sais vain nostaa pois kun pesee ikkunoita, ideoita?

Katon kuljetustuet.

Lattian kuljetustuet.

Raakileena.

Alotus puuhia.

Pohjamaalausta.

Kropasta huomas, että keikku tikapuilla muutaman päivän.

Katto = ärsyttävin

Valmiina.

Harmaa on pikkasen tummempaa sävyltään 

kuin sisällä pikkuhuoneessa.

Lattian tekoa.

Oups, siihen se tyssäskin.

Terra versio.

Palikat pois.

Salmiakit pois.

Ikkunaristikoita vaille valmis ulkoa.