Uintia uinnin jälkeen

Aloin kattomaan kesä kuvia kamerasta, niitä yhdisti pari seikkaa a) Eeda on pikkuhousuisillaan joka kuvassa b) kamerarulla on täynnä uimakuvia.
Eedahan on kova uimaan ja nytpä on kelit ollu aika suotuisat sille puuhalle. Ekan kerran mökillä kun Eeda meni rantaan ja meriveteen oli se kauhusta jäykkänä. Ei se uskaltanut kuin varpaitansa liottaa ens alkuun. Samana päivänä käytiin useamman kerran vedessä, kunnon siedätyshoitoa uimahallin kaakeleista hiekkarantaan. Niinpä se tottui luonnon rantaan ja alko uimisen riemu, joka ei ole laantunut koko kesänä. Ollaan uitu mökeillä ja testattu Kokkolan eri uimarantoja. Kesän aikana Eeda oppi uimaan kellukkeilla ja loppukesästä tuntu, että se oli veden alla enemmän kuin pinnalla.
Nyt odotellaan syyskuuta, että pikkuvelikin pääsee sukeltelemaan!

Laiturilta hyppelyä.

Saaressa uimista.

Mamma sai hiekkapesun.

Järvessä sukeltelua.

Vauhti ei hyydy vedessäkään.

Linda viihdyttää.

Trippi kruunaa uimareissun.

Eddi oottaa kun sisko ui.

Leiri pystyssä.

Vaipaton

Äh, mua ärsyttää kun blogi rahaa monta kuukautta perässä meidän menoista, mutta kun ei ole kolmatta kättä niin on kirjottamiset jääny. Yks oleellinen syy siihen on kans se, että kun käyn netissä käyn vain padilla, eikä tietokonetta tule enää avattua oikein milloinkaan. Blogin kirjottaminen siis vaatii sen, että istun erikseen koneelle, ja siihenpä se on sitten tökännyt. 

No palataampa taas, öö neljä kuukautta taaksepäin, aikaan jolloin Eddi oli ihan pienen pieni vauva ja Eedasta oli juuri tullut isosisko. 

Olin kaavaillut, että kesällä voisi koittaa, joskosta Eeda olisi valmis jättämään vaipan pois, mutta toisin kävi. Heti oikiastaan kun laitokselta tultiin kotia huomasi mummu, että Eeda osaa käydä potalla. Niinpä me sitten heti seuraavana päivänä jätettiin vaippa pois, aamupäivä meni hyvin ilman vahinkoja. Sitten tuli ulos menemisen aika ja olin kahen vaiheilla, että laitanko sille vaipan vai en. En sitten laittanut ja pari tunnin päästä tultiin sisälle housut kuivina. Päikkäreille kumminkin laitoin aluks vaipan. Vasta illalla tuli eka vahinko, jotta saatiin vaihtaa kuvat pöksyt päälle. No, kerta alotus oli suhteellisen hyvä ajattelin sitten jatkaa sen vaipattomuutta, vaikka oli sitä muutakin rulijanssia ihan tarpeeksi ilaman, että tarvi kovin paljon ylimäärästä pyykkiä pestä. 

Pari viikkoa Eedalla meni, että se oppi ite menemään potalle. Ekaks sitä piti ite vain muistaa istuttaa se parin tunnin välein potalle niin meni hyvin. Parin viikon jälkeen hokasin kans, että yövaippa on miltei aina kuiva, jotta koitetaampa sekin jättää pois. 

Eipä mulla ollutkaan kuin pari viikkoa kaks vaippa-ikäistä lasta, koko loppu kevään ja kesän Eeda on ollu niin päivät kuin yöt ilman vaippaa. Ja olihan se nyt jännää kun saatiin käydä ostamassa pikkuhousuja aivan kuin isoilla tytöillä on!

Mökkipotta.

Puurot ja vellit

Niin vain pikku Eddikin on kasvanut isommaksi, jotta pitihän meidän alkaa maistelemaan ihan oikiaa ruokaakin. Alku ei ollu oikein lupaava, ekan kerran kun annoin perunaa ja porkkanaa niin Eddi puklas soseet plus pari desiä maitoa ulos, jes. No en kai voi syyttää kun itteäni että meen työntään täyteen mahaan vielä perunaa perään. Peruna ei saanut meillä vielä suosiota ja kaikenlisäks meidän herkkis Eddille tuli siitä maha kipiäks, joten otetaan uus yritys perunan suhteen vähän myöhemmin. 

Kerta ei peruna maistunu ja oli se syöminen muutenki vähän hankalaa tällä pojalla niin seuraavaks otettiin makeat soseet testiin. Ei päärynäkään ihan huippua ollut, mutta harjoteltiin syömään. 

Seuraavan kauppareissun jälkeen oli uusia aineksia kaapissa, jotta tein bataatti-kesäkurpitsa sosetta. Se kelpas pojalle ja jo oli lusikkaankin alkanut tottua viikon harjottelun jälkeen.

Nyt löyty uusi suosikki, banaani, siitä se tykkäs oikein erityisesti.

Hiukan on ollut haastavampaa Eddin kiinteiden alotus kuin siskonsa, mutta sepä ei yllättänyt. Kylläpä se varmasti 15 vuojen päästä jääkaapin tyhjentää!

Kohta meni pesuun niin poika ku sitterikin.

Sisarrakkautta

Voi näitä kahta rakkautta <3

Eeda on kova halailemaan Eddiä kuten myös muita lapsia. Monet halit ja pusut kuuluu jokaiseen päivään. 

Jos Eddi itkee menee Eeda pyytämättäkin laittamaan tuttia veljensä suuhin. Jos Eeda itkee niin tulee Eddillekkin hätä ja hetkessä meillä onkin kaks lasta jotka itkee.

Eeda on alkanut myös huolehtimaan, että pääsehän Eddikin mukaan sinne minne sitten ikinä ollaankin menossa.

Yhtenä iltana Eeda pyysiä Eddiä mukaan leikkimään, jouduttiin kyllä selittää Eedalle, että vielä menee tovi ennenku Eddi on niin iso poika, jotta voi tulla Eedan kanssa leikkimään. Mutta kovinhan niistä on nytkin jo seuraa toisllensa!   

Halit & pusut!

Veneilyä

Nyt ollaan päästy vesillekki asti ja monena päivänä käytykkin veneellä ajelemassa. Ihan huippua, miks me ei olla aikasemmin tajuttu ostaa venettä!
Eddi on todennu parhaaks nukkua venematkat, Eeda se touhottaa omiaan takapenkin ja kajuutan väliä ravaten.
Onhan se eri homma lähtiä näiden kahen pikkusen kans vesille tai mökille käymään, tavaraa pitää olla mukana heti ku pidemmällekki reissulle, mutta eipä se auta kuin pakkailla ja purkaa laukkua. Vähän meillä on vielä hakemista, jotta miten fiksuiten saadaan homma toimimaan laiturissa ja merellä, mutta eiköhän se tästä ala sutjaantumaan.
Niin ja mikä tärkeinä me ei olla jouduttu vielä merihätään eikä yllättäviä kiviäkään olla merenpohjasta vielä löydetty, aikasta hyvin!

Eka veneretki.

Toisena päivänä käytiin meidän mökillä..

Kesäneiti

Mökkileikkejä.

Pikkuhurmuri.

Varjossa oli hyvä olla.

Kotimatkalla iski Eedallekin väsy.

Arki-iltana käytiin Bastössä uimassa.

Naatiskelua..

Kesämiehet!

Kivipesu

En tiiä ruukathanko muilla pestä vaatteita kivillä?
Kuuntelin yks ilta että heti kun pesukoneessa pyöris pelkkiä kiviä vaikka olin sinne ihan vaatteita laittanut pesuun. Kun tuli ripustamisen aika ja aloin poimimaan vaatteita koneesta alko joka vaatteen mukana tulemaan kivi mukana. Kouallinen kiviähän koneesta sitten lopulta löytyi. Taidanpa arvata, että Eedan farkkujen taskuista ne kivet oli koneeseen päätynyt!

Puhtaat kivet!

Kynsilakka

Eeda näki kun mummulla oli punaseks lakatut varpaankynnet. Seraavana aamuna Eeda ei suostunut meneen syömään aamupalaa ennen ku sen kynnet oltiin lakattu. Ei siinä auttanu kun hieroa unihiekat silmistä, ottaa kynsilakkapurkki käteen ja alkaa maalailemaan neitin kynsiä. Aika veikeän näkönenhän siitä tuli kun oli kynnet lakattu pikkuemännälle.

Kesäkynnet.

Lakkauksen jälkeen pysty alkaan kattoon lastenohjelmaa.

Luovuuttako?

Yhtenä iltana siinä istuskeltiin Jannen kanssa sohvalla ja varmasti huomio oli jossain muualla kuin lapsissa tai ainakaan ei niiden kanssa touhuttu mitään. Yhtäkkiä havahuin siihen että Eeda oli kantanu keittiöstä kaikki Eddin NAN-purkit olkkarin lattialle ja rakensi niistä tornia. Muovi kipotkin oli päässyt keittiön kaapista ulos, niillä luisteltiin ja leikittiin jotain muutakin. Katottiin vain Jannen kaa toisiamme ja aateltiin, että onkohan tässä meiän kasvatuksessa menny jotaki pieleen.
Mutta sitten muistin päivän lööppikirjotuksen. Samana päivänä olin lukenu lööpeistä kuinka lastenpsykiatri Jari Sinkkonen oli kirjottanu kymmenen kasvatusvinkkiä vanhemmille. Tuli siinä mieleen, että yks niistä tais olla että lapsella pitää olla joskus tylsää, jotta voi olla luova ja kehittää itse jotain tekemistä.
Näin meillä touhuttiin joku arki-ilta, oli se sitten luovuutta tai ei, mutta kauan Eeda jakso korvike tölkeillä leikkiä..


 

Nanni torni.

Jaa, empä tiiä mikäleikki on kyseessä.

Luistelemista.

Seuraavana päivänä mulla oli jääny eteisen kaappi auki ja Eeda oli sieltä sitten repiny vaatesäilytyslaatikoita alas, tyhjentäny ne ja leikki koreilla. Kori oli kuulemma vene, että niin.

Leikin touhussa.

Bella 561F

Meille tuli venekuume. Venekuumeeseen ei auta muu kuin vene. Nyt meillä seisoo pihassa vene. Piste.

Vitsistähän se lähti, mutta todeksi se muuttui. 

Ollaanhan me aina puhuttu, että sitten joskus laitetaan vene. Sitten kun ollaan isoja, mukamas niinku oikiasti aikusia. Kuka sanoo millon se joskus on? Todettiin että eikös elämä oo tehty elämistä varten, joten mitäpä tuota aikailemaan.

Ehkäpä ei ollu oikein fiksua ostaa venettä nyt kun lapset on ihan pieniä ja tuossa pihallakin ois kynsittävää ihan tarpeeksi, mutta tartteeko kaikki niin fiksua ollakkaan, ei. Joten hommattiimpa yks työmaa lisää, jotta ei varmasti tule vapaa-ajan ongelmia.

Meillä oli selvät sävelet veneen hankinnassa. Minä selasin päivällä nettiveneen läpi, avasin kaikki mielenkiintoset kohteet auki ja kun Janne tuli töistä se katto ne ja hylkäs net veneet jotka ei ollu hyviä. Hyvä yhteistyö sanoisin. Oli kyllä vaikea ettiä venettä, kun eipä nuista oo itellä kokemusta, eikä oikein ollu yhtä tiettyä mallia jota etittiin. Ja pari asiaa mua alko ärsyttään kun nettiä selasin. Jos ihmiset laittaa veneen myyntiin, oisko liikaa vaadittu, jotta veneestä ois kunnon myyntikuvat ja vähän tarinaakin kerrottu veneestä. Ei oikein saa tarkkaa kuvaa veneen kunnosta, kun myyntikuva on otettu kaukaa rannalta ja vene seisoo laiturin nokassa. Ja toisekseen mua alko ärsyttään veneiden puolesta, oikiasti, miksei ihmiset piä huolta veheistänsä. Meidän mittapuun mukaan kyse on kumminkin jonkun arvoisista veneistä, niin kumminkaan kaikkia ei kiinnosta pitää niistä huolta tai sitten niissä oli omansorttisia kyhäelmiä ja virityksiä. 

Pari päivää Janne puhu puhelimessa ja uteli eri veneistä ja useimmiten sai myös pyytää lisäkuvia, jotta vähän näkis veneen kuntoa. Välillä mulla tuli jo epätoivo, ettei kertakaikkiaan oo sellasta venettä joka ois ihan jees meidän budjetilla. Uhkasin jo, että me aletaan kohta karavaanareiks! Siihen ehotukseen sain kyllä täystyrmäyksen! 

Oon pikkutyöstä asti haaveillu Flipperistä, se on minusta ollut ainoa veneen näköinen vene. Nytki aateltiin, että kyllä se on Flipperi joka meille tulee, mutta eipäs tullutkaan. Ei oikein ollut myynnissä oikein mitään sopivaa ja siks toisekseen mua alko vaivaamaan kun niissä on takapenkit väärinpäin, siis niinku pitkittäin. Ei maha olla kovin kiva istua poikittain kyydissä. Sitten vaihtoehtoihin tuli Bellat. Niistä arvottiin eka kokoa, että mikä ois meille passelein. Joko hiukan alle kuus metrinen vai kuus metrinen. Onneks löydettiin laiturista kummastakin live kappaleet, joita käytiin kurkkimassa. Jotenkin se 600 alko olemaan jo aika ison kokonen ja niissä tahto moottoreiden koot jo pompata niin suuriks, jotta eihän meillä ois sellasella ollu varaa ajaa. Jotenkin 5,6 metsinen tuntu sirommalta ja kylläpä se aivan riittävän kokonen on meidän porukalle. Kumminkaan tarkotuksena ei ole yöpyä paatissa vaan meidän veneilyt tulee olemaan lähinnä huvi-ajeua, mökille menemistä ja jos tutustuis uuteen lajiin vesihiihtoon.

Sitten se osu ja uppos, kun tajusin laajentaa etsintää laajemmalle entä ku nettiveneeseen. Bella 561F. Siinä se oli. Veneen ulkomuoto miellytti meidän silmää, penkit oli oikein päin, sisusta on ihan ok, moottori suurin piirtein oikian kokonen ja kajuutta hieman erikoisempi, se on oikiastaan aika hauskan mallinen ja veneestä on pidetty huolta. Siinä oli vain kaks ongelmaa. 1. Se ylitti reilusti alunperin laaditun budjetin 2. vene oli ihan sika kaukana. Useamman illan pitkien ja hartaiden puhelinkeskusteluiden jälkeen kaupat saatiin sovittua niin sen seurauksena Janne ja iskä saivat istuivat lähemmäks vuorokauden autossa, niin johan vene oltiin saatu raijattua kotia. Eikä niitten reissusta puuttunut dramatiikkaa ja vastoinkäymisiäkin oli ollut, mutta olipahan mieleenpainuva veneen haku reissu etelään. 

Vielä ei olla päästy vesille testaamaan, mutta kyllä vain täytyy sanoa, että on se ihan meidän näköinen vene. Tai Eeda korjais tähän väliin, että se on hänen veneensä, olkoon sitten niin. 

Katotaan nyt tuleeko meistä veneilijöitä vai aletaanko me sittenkin vielä karavaanareiks.



                                      

Ehdotuksia veneen nimeks?

   

    

Rippijuhlat

Niinpä se viimeinenkin meidän sisarusparvesta sai naimaluvan. Kirkkoon ei lähdetty lasten kanssa istumaan, mutta Eedan pikapäikkäreiden jälkeen kiiruhdettiin heti Kälviälle juhlimaan.

15.6.2014

Mummu syöttää.

Leikkikavereita tuli.

Ykkönen, kolmonen ja kakkonen.

Eedan ja Lindan yhteiskuva, melkein onnistuneita otoksia. 

Eedalla oli vähän jotain tärkeämpää katottavaa sillä hetkellä.

Koko poppoo.

Tylsyys

Eeda tylsisty yhtenä iltana täysin, eikä se tahtonu keksiä mitään hauskaa leikkiä. Sitä varten joulupukki toikin viime jouluna sormivärit, jotta saadaan aina jotain pientä uutta touhua meidän päiviin. Alkujärkytyksen jälkeen sormiväreillä olikin ihan hauska maalata eikä enää haitannut vaikka kädet olikin aivan likaset. Nyt mun täyty jo piilottaakkin värit, jotta voidaan taas ottaa ne esille kun seuraava tylsistymis hetki tulee.

Aluks oli kamalaa kun kädet oli ihan likaset.

Mutta olihan sotkeminen mukavaakin puuhaa.

Eddi päivysti sohvalla.

Ilmailupäivä

Käytiin pikavisiitillä Kruunupyyssä ilmailupäivillä. Onneks oltiin heti aamusta liikenteessä, jotta vältyttiin ankaralta ruuhkalta. Käytiin isossa lentsikassa, katottiin pienempiä koneita ja esiintyhän se taikurikin siellä.

Lindakin oli meidän mukana.

Eeda huomas tilaisuutensa hurmata 

kaikki koneeseen vielä jonottavat ihmiset.

Eeda otti tehtäväkseen laittaa kaikki turvavyöt kiinni.

Eeda the lentokapteeni.

Hui, nalle nappas syliin.