Tutti aika ohi

Olin jo kauan sitten päättänyt, että heti kun jään äitiyslomalle ja Eeda jää pois hoidosta ois tuteista päästävä erilleen. Eeda on käyttänyt tuttia yleensä vain nukkuessaan ja sairaana ollessa ollaan annettu tutti oloa helpottamaan. Eedalle on ollut tärkeää, että tutteja on ainakin kymmenen tyynyn ympärillä, jotta aina joku tutti löytyy käsissä pyöritettäväksi. Viimiset kaks viikkoa meillä riistäyty kumminki tutin käyttö ihan käsistä. Ekku Eeda oli sen viikon sairaana jolloin se sai pitää tuttia ja hups keikkaa sen jälkeen me ei enää jaksettu olla asiasta tarkkoja, oli meinaan aika härdelliä mun viimiset kaks kouluviikkoa ja kaikenlisäks Jannekin vaihto työpaikkaa samaan aikaan. Kenelläkään ei ollut paukkuja enää iltaisin pitää komentoa yllä vaan helpointa oli antaa Eedan syyä tuttia niin paljonko se halus, koska tiesti, että kohta arki helpottaa ja sitten tutit jätetään kokonaan pois. Taas huomas kuinka helposti tilanne riistäytyy käsistä kun pikkasenkaan antaa lapselle periks!
No, sitten tuli se pelätty eka vapaapäivä, jolloin oli tehtävä tutti asialle jotakin. Mietittiin, että viiäänkö tutit jolekkin vauvalle vai leikataanko tuteista palanen irti. Päädyttiin viimeisempään vaihtoehtoon. Yhtäkkiä kaikki Eedan tutit oli menny rikki! Eikä kuulkaas tutti kelvannut suuhun sen jälkeen enää. Viikonlopun ajan Eeda nukku kyllä tuttien kanssa, mutta pyöritteli niitä vain käsissänsä. Uni tuli entiseen malliin ja unet oli normi pitkiä eikä heräilyjä tullut. Me oltiin siinä vaiheessa jo hämmästyneitä että näinkö helposti tässä päästiin.
Maanataina oli sitten tehtävä niille tutinraadoille vielä jotakin. Aamulla sanoin Eedalle, että käy nakkaamassa ne roskikseen, ettet enää tarvi tutteja kun ne on menny rikki. Niin tyttö keräs tuttinsa ja kävi ne roskikseen heittämässä. Sovittiin, että roska-auto vie tutit vauvalle, taas on lasta huijattu! Päikkäreille mennessä Eeda itkseskeli hetken tuttien perään, mutta muutamien silittely kertojen jälkeen uni tuli.
Nyt on neljäs päivä ilman tutteja ja meidän pelko valvotusta viikosta oli turhaa. Uni on maistunut Eedalle samaan malliin kuin ennenkin, eikä meidän ole tarvinut kuin selittää asiaa, että tutit meni rikki ja roska-auto vie ne vauvalle, liian helppoa ollakseen totta! Nyt Eeda sitten kertoo kaikille vieraille että tutit on rikki ja piip piip (peruttava roska-auto) vie ne vauvalle.
En vain tiiä kauanko lapsella menee, että se ei enää osaa tai halua syödä tuttia. Kun tämä meidän tutin jättö ajankohtahan ei varmasti ollut mikään paras, jos vauva syntyisikin kohta ja se söisi tuttia, niin arvakkaapa vain kumman suussa se tutti loppujen lopuksi olisi Eedan vai vauvan? Taidan tietää vastauksen.

Tuteista on ollut meille vain hyötyä, 

mutta nyt oli aika jättää ne pois!

Voihan kurkunpääntulehdus

Onneksi Eeda on tähän asti ollut terveenä, nuhia kummempia sairauksia ei ole ollut. Nyt Eeda oli ekaa kertaa oikein kunnolla sairas.

Eedaa alko yskittämään kauheasti ja yskä oli ihan järkyttävän kuulosta, kuin kuuskymppisen ikänsä tupakkaa polttaneen limainen tupakkayskä. En voi käsittää, että penestä tytöstä voi lähteä niin kauhea ääni. Sitteppä hengitys muuttu rohisevaks ja vinkuvaks samaan aikaan. Hengitys meni niinki ahtaale, jotta meillä tuli kiire päivystykseen hengittelemään lääkettä.
Pari yötä meni valvoessa, jotta Eedan henki kulkee, päivisin Eeda oli kumminkin ihan virkeä ja muuten terveen oloinen. Sitten kun hengitys oli normalisoitunut ja luultiin, että normi elämä palaa niin nousi hurjan korkea kuume. Sitten meniki vielä kolme yötä  levottomasti kun Eeda peppuroihti meidän väissä. Vain yhtenä iltana, jolloin oli pahin kuume vei se Eedalta voimat, se pötkötti koko illan sohvalla, se jopa jakso keskittyä ja katto koko pikkukakkosen alusta loppuun, mitä ei ole ennen tapahtunut. 

Viikon ajan Eeda sai nukkua meidän välissä, kun joko piti kattoa että se hengittää ja kuumeisena uni oli niin levotonta, että nukkuminen suju paremmin meidän välissä. Loppuajasta minäkin aloin jopa tottumaan, että tyttö on meidän välissä ja sain nukuttua siitä huolimatta.
Eeda sitten yhtenä iltana kerto, että missä on mamman paikka, missä pappan ja missä hänen paikkansa. Kyllä me sitten korjattiin, että kyllä Eedan nukkumapaikka on omassa sängyssä, nyt on vain ollut poikkeus. Hyvimpä se uni maistu sitten taas omassa sängyssä, vaikka minusta eka yö tuntukin oudota kun Eeda oli taas omassa huoneessansa yöunta nukkumassa. 

Ilta pötkötettiin vilteissä ja katottiin vain telkkaria.

Kuumeisena Eeda maltto istua sylissäkin 

varmaan pisimpään kuin ikään ennen.

Biile

Viikonloppuna laitoin Jannen ja Eedan ulos pulkkamäkeen ja menin ite tekemään kouluhommia siksi aikaa. Kyllä ne oli pulkkamäkeen asti päässy ja muutamat laskut olivat saaneet laskettua, mutta niillä oli ollu häiriötekijä. Koko ajan oli kuulunut ääni, että autot ajaa. Ja Eedahan rakastaa autoja, rekkoja, kaivureita ja kaikkea liikkuvaa, isänsä tyttö. Pulkkailusta ei siis oikein ollut tullut mitään, niin ne tuli kotia ja lähtivät Överbyhyn, jossa oli jonkin sortin jääajon autotapahtuma. Siellä Eeda oli saanut kattoa autoja kyllästymiseen asti tai ainakin siihen asti että oli tullut hirmu nälkä ja piti tulla kotia syömään.
Ja vielä nyt viikonkin päästä autotapahtumasta Eeda vain puhuu kuinka autot ajo ja näyttää käsillään kuinka kovin kuskit rattia käänsi koko ajan. Tuleekohan näistä vielä tiimi: jokkiskuski naisten sarjaan ja pappa mekaanikoksi, kenties!

Pienestä pitäen..

O-ho biile!

Touhutaloilemassa

Kävin Eedan kanssa ekaa kertaa touhutalossa ennen joulua. Kiva paikka, ei tarvinut istua hetkeäkään kun Eeda jo näytti seuraavan paikan mihin mennä. Iso liukumäki oli kumminkin tällaselle isomahaselle jo aika hurja. Eedaa pitää kumminkin vielä pitää siinä sylissä, joten muutamien laskukertojen jälkeen totesin, että seuraavalla kerralla tarvitaan kyllä pappa mukaan. Nyt käytiin sitten uudelleen touhutalossa Janne toimi täällä kertaa Eedan perässäliikkujana. Tais se Janne todeta tunnin temmeltämisen jälkeen, että sehän oli pahempi paikka kuin armeijan kuntorata. Kerkes Eeda istua sen verran, että yhen tripin imasi naamaansa, jonka jälkeen oli taas kiire kiipeilemään.

Hurjan lujaa alas!

Täältä pääsee ite ikkuliukumäkeen.

Hassua kun pallot jää ilmaan.

O-ho!

Lapsen muisti

Aina lapset jaksaa yllättää. Ei aina tule ajatelleeksi, että kuinka paljon alle kaks vuotias jo ymmärtää asioita ja kuinka paljon se muistaa eri asioita.

Käydään moikkaamassa gamlamummua yleensä noin parin viikon välein. Gamlamummun keittiön seinällä on aina ollut taulu, jossa on kaksi hevosta. Eeda on aina huomannut ja maininnut hevoset, joko näyttämällä niitä ja sanomalla heppa sen jälkeen kun oppi puhumaan.
Kunnes tuli joulu ja gamlamummu oli laittanut taulut vaihtoon. Hevostaulu oli saanut väistyä jouluaiheisen lumiukkotaulun edestä pois. Ei oltu kuin keretty ulkovaatteet riisua pois niin Eeda hoksasi että; ö-öö heppa. Niin, totta. Hevostaulu ei ollut omalla paikallansa missä se oli aina ennen ollut. Itse en ois edes muistanut, että normaalisti seinällä ruukaa hevos taulu olla. Empä ois arvannut, että Eedakaan ois moista muistanut, mutta näki taas kuinka erikoisiin ja pieniin asioihin lapsi kiinnittää huomionsa.

Joulun aikaan vietiin myös joulutervehyksiä naapureille. Eedan suuri idoli on naapurin Paavo. Kyläilyn aikana Eeda söi iltapalaksi Paavon kanssa Paavon tarjoamia mustikoita. Nehän on Eedan suurta herkkua, kun sai sokeriakin vielä mustikoiden päälle, mitä kotona ei saa. Seuraavan kerran joulun jälkeen, kun laitoin Eedalle välipalaksi kulhollisen mustikoita, muisti Eeda, että hän oli syönyt Paavon kanssa mustikoita. Totta sekin!

Yllätän vanhempani aina välillä!

Hoitopöytä vaihtoon

Eedahan tykkäsi vauvana ja vielä vähän isompanakin vetää kaikki sen vaatteet lipastosta pois. Ja niin ois varmasti tuleva vauvakin tykännyt tehdä. Mutta musta on tullut vanha ja laiska, ja päätin etten aijo enää kerätä toisen lapsen vaatteita lattialta. Päätin ennakoida muutamat omat hermon menetykset ja hankein meille uuden hoitopöydän. Nyt siinä on ovet, jotka saa köytettyä kiinni, ettei pienet apurit pääse aina käsiksi kaikkiin vaatteisiinsa. Ja onhan siinä enemmän tilaa kaikille muillekkin tarvittaville tavaroille.

Nyt on hoitopöydässä ovet..

..joihin kehittelen lukkosysteemin, jota lapset ei saa auki.

Vanha hoitopöytä ja lipasto pääsee uusin koteihinsa.

Lippuviiriä

Lastenhuoneessa ei koskaan ole ollut edes verhotankoa eikä siis verhojakaan, joten täyty alkaa ideoimaan. Ei muuta kuin eurokankaaseen ja todella hyvän palvelun jälkeen lähdinkin sieltä kangaspussi mukanani. Vielä kun haettiin anopilta ompelukone lainaan sain alkaa huristelemaan verhoja.

Halusin ihan suoran kapan, jonka päälle ajattelin tehdä lippuviirin. Kapan väri oli mysteeri vielä eurokankaaseen mennessä, mutta tapettipalanen kun oli mukana osasi myyjä etsiä mulle sopivan väristä kangasta. Ja taas voin todeta, että valinta oli täys kymppi vaikka sitä vähän jännitin kaupassa, että onkohan väri hyvä.

Lippuviirinkään teko ei ollut sen hassumpaa, varmasti helpommalla pääsis jos ois saumuri käytössä, mutta luonnistuu se tavallisellakin koneella.

Nyt on neutraali verhokappa pohjalla ja viirit tuomassa väriä. Jos alkaa viirit kyllästyttään niin pari solmua auki ja värikkäät viirit on poissa.

Tässä vaiheessa oli vielä monta vaihtoehtoa verho mallille.

Lippu kaavan leikkaamista.

Työn tohinassa.

Muutama metri lippunauhaa.

Verhot ikkunassa.

Värit otettu tapetista.

Kapea kappa ei turhaan peitä luonnonvaloa.

Operaatio lastenhuone

Eeda on jo kyllä vuoden ajan nukkunut omassa huoneessaan, vaikka huone on muistuttanut enemmän varastoa kuin lastenhuonetta. Nyt oli siis aika alkaa tekemään siniselle huoneelle jotakin.

Mulla oli visio lastenhuoneen pinnoista ja sen vision pohjalta haettiin viis tapettirullaa kotia testille. Mun visiossa oli neutraali tapetti, joka menee pitkän aikaa, enkä siis halunnut mitään lastenhuonemaista tapettia. No niin siinä taas kävi kuten monta kertaa muutenkin, että mun visio sai väistyä kun tapettivaihtoehdot tuli kotia. On se vain jännä miten tapetit näyttää eriltä kun ne tuo kotia ja alkaa mallailemaan, erotuu hyvät ja huonot toisistaan aika äkkiä. Valittiin nyt sitten kummiskin Jannen ihastumaan linnunpönttötapettiin ja hienohan se oli ei siinä mitään. Eikä se kumminkaan ollut liian lapsellinen, että ehkä se kelpaa lapsillekkin vielä koulun alkuun asti, toivottavasti.

Maali sävyn valinta tuotti kans vähän päänvaivaa. Päätä kannatti kyllä rapsutta Sandqvistillä vähän aikaa, koska sattumalta päädyttiin oikein vaalean harmaaseen sävyyn, johon ollaan todella tyytyväisiä. Ekan maalikerroksen jälkeen se näytti vieä valkoiselta, mutta toisen maalikerroksen jälkeen ja valkoisten listojen rinnalla sävy erottuu juuri sopivasti.

Eeda oli yhden yön remontti-evakossa ja me maalattiin, tapetoitiin, listotettiin ja siivottiin sen minkä kerettiin. Välistä juostiin kaupunkiin jouluostoksille ja rilliruokaa hakemaan, minuuttiakaan ei ollut antaa pois, mutta niin vain oli kaikki valmiina kun Eeda saapui myöhään illalla evakosta kotia.

Kyllä Eeda tykkäs tipitipeistä, ja mekin ollaan tosi, tosi tyytyväisiä lopputulokseen.

Kova oli viikonloppu, mutta taas on yks huone kahlattu läpi, hyvä me!

Vaaleamman sinistä seinää..

.. ja tummemman sinistä plus paljon ruuvin reikiä.

Teippaushommia.

Remppa-apulainen oli vielä kotona. 

Se sai luvan olla vain sohvalla, joten temput oli sen mukaisia.

Ja jatku piiloleikillä.

Maalia seiniin.

Minä toimin mittojana.

Joskus on vain helpompi alottaa tapetoini keskeltä seinää, 

sanoo ammattilaiset mitä sanoo.

Listotus hommia.

Evakkolainen saapui tarkistamaan lopputuloksen.

Käy sekä tytölle että pojalle.

Valmista veriota.

Minä sain puita ja Janne väriä, joten kaikki oli tyytyväisiä tapettiin.

Joulupukki, joulupukki..

Joulupukkikin löysi meille jouluaattona. Kyllä oltiin oltu kilttejä, kun niin isot säkit sillä oli täynnä lahjoja.

Vähän jännättiin, että mitäköhän Eeda tuumaa pukista. Ekoja kertoja kun ollaan joulupukkia nähty kaupoissa ja muissa tapahtumissa on pukki ollu aika jännä juttu. Lähempänä joulua oli joulupukin kuvia näkyvillä joulukalenterista muovipusseihin niin Eeda tottu valkopartaiseen, eikä se ollut niin pelottavaa enään.

Kun joulupukki asteli ovesta sisään tarrautu Eeda kyllä hyvin tiukasti pappaan kiinni, mutta kun tuli ekan Eedan paketin vuoro uskalsi Eeda hakea sen yksin. Loppujen lopuksi Eeda jako kaikkien lahjat ja oli neiti pikkasen täpinöissään. Kovin halusi joulupukin syliinkin ja vilkutteli hei-heit pukille vielä pitkän aikaa pukin lähdön jälkeenkin.

Jotakin parannettavaa meillä jäi ensi jouluun. Heti ekana ois pitäny laulaa jotakin joulupukille, eikä me edes osattu joulupukki laulusta kuin alku. Onneksi se riitti pukille, kun luvattiin harjotella laulua ensi vuodeksi enemmän.

Kiitoksia kaikille tontuille!

Laulu yrityksen ajan istuttiin pappan sylissä.

Sitten jo odotettiin Eeda nimisiä lahjoja.

Ja niitähän oli iso kasallinen.

Paketit isompia kuin tyttö.

Syliinkin päästiin.

Ja mikä parasta mamma myös!!

Sitten Eedankin piti päästä pukin viereen vielä istumaan.

Sitte sai alkaa aukomaan paketteja.

Onneksi oli apureita.

Lahjojen aukaseminen alko olemaan sarjatyötä.

Ainavain paketteja riitti.

Janne mystisen lahjansa kanssa:)

Mummu sai mökkiradion.

Välillä levähettiin Jannen sylissä.

Joulupäivänä aukastiin legopaketit ja alettiin rakentelemaan.

Kuusen koristelua

Tänä vuonna ei olla koko joulua hypäkällä, joten laitettiin meillekkin joulu. Oikeaan jouluun kuuluu tottakai ihka aito luonnon kuusi. 

Vielä kun tuotiin kuusta Kälviältä kotia oli niin synkkää ku olla voi ja vettä sato taivaan täydeltä. Siinä vaiheessa oli joulutunnelma vielä aika kaukana. 

Aatonaattona maa oli kumminkin valkea kun koristeltiin kuusi, tuntuhan se sitten jo joululta!

Paappa haki meille mehtästä kuusen, eikä tämä ollutkaan mikä tahansa kuusi. Sillä on ihan oma jolutarinansa. Kuusessa ompi kaksi latvaa, pidempi ja lyhyempi. Pidempi latva, jossa on joulutähti on Eedan latva. Pienempi latva, joka kulkee Eedan latvan vieressä on vauvan latva. Siinä ne kasvaa hienosti vierekkäin, toinen aina hieman isompana kuin toinen.

Mamma ja pappa laittaa valoja kuuseen, mää katon padia.

Ai, pitäiskö mun muka tulla auttamaan teitä?

Ekku täytyy koittaa onko tämänkin kuusen neulaset teräviä.

Pussista löyty joulupalloja.

Eeda sai valita koristeille paikat.

Välillä täyty tutata joulupukin vieressä.

Kaksilatvainen kuusi koristeltuna meidän joulunviettoon.