Lähi puistossa tapahtuu

Meillä on mainio leikkipuisto melkein tontissa kiinni. Ekana adventtina Mesilän asukasyhdistys järjesti siellä joulujuhlan. Tarjolla oli riisipuuroa, glögiä ja pipareita. Kerkes se joulupukkikin vierailemaan joulujuhlassa jakaen lapsille karkkia. Ilma sattu vaan olemaan aika myrskyistä, mutta kivasti porukkaa oli siitä huolimatta tullut paikalle.

Puuron syönnin jälkeen pääsi kiikkumaan.

Joulupukki sai Eedan aika hiljaseks ja sylivauvaksi.

Joulukalenteri

Meillä kaikilla on omat suklaakalenterit, tottakai! Eihän joulu vain voi tulla, jos ei ole suklaakalenteria! Pienellä avustuksella Eeda sai avattu ekan luukun kalenteristaan, suklaan syöntiä se ei epäröinnyt ollenkaan, suklaanappi oli suussa alta aikayksikön.

Etsii, etsii kunnes luukku nro 1 löytyy.

Kattokaas mitä mulla on!

Lumi-ukko

Tulihan se lumi maahan tällekkin talvea. Viikonloppuna oli oikein soppeli keli lumi-ukon tekoon. Kyllä Eeda ihmetteli, että mitä palloja se mamma alko pyörittään, mutta kyllä niistä jonkin sortin lumi-ukko tuli. Eka versio jonka sain pystyyn oli keikahtanu nurin sillä aikaa kun käytiin pulkkamäessä. Täyty ottaa uusiksi kaks ylintä palloa. Tais olla vain harjotuksen puutetta, siitä voi olla jokunen vuosia aikaa kun viimeksi on tullut taiteiltua lumi-ukkoa pystyyn. 

Kertaalleen keikahtanut ukko, 

eikä tämäkään versio kovin suoralta näytä!

Möbleerausta

Johan tässä on syksyä jo kauan elettykki, eikä olla tehty sisällä vielä oikein mitään. Nyt iski (lue mulle iski, ei Jannelle) remontti kärpänen.

Alakerran huone on toiminu monitoimihuoneena, siinä on ollu tietokone, hoitopöytä, vaatelipasto, palkintokaappi ja toisaalta se on läpikulkutilakin. Ei oikein olla tiejetty, että mitä sille huoneelle tehään kun ei sille oikein varsinaista käyttöä vielä ole. Joskus sitten kun huoneet loppuu yläkerrasta kesken niin alakerran huoneesta voidaan tehä makkari laittamalla kulku keittiöön kiinni. Mutta sille ei siis vielä ole tarvetta.

Yläkerran aulassa meillä on kans ollut tyhjää tilaa, joka on ajan saatossa täytynyt romunurkaksi. Nyt kaikki romut lensi isoon koriin ja tilalle saatiin takaisin hyötykäyttöön soveltuva syvennys.

Olohuone on alkanu viimeaikoina muistuttaa enemmän lastenhuonetta kuin olohuonetta. Kyllästyin kattomaan olohuoneessa parkissa olevaa mopoa, taaperokärryä, nukenrattaita, telttaa, kirjalaatikkoa ja lelulaatikkoa.

Niinpä kannettiin tietokonepöytä romppeineen yläkerran aulaan, jonne se sopi oikein hyvin. Toki vähän pienempää ja sirompaa tietokonepöytää se kaipaa, mutta ei ole tullut sitä oikeaa vielä kohdalle. Muutettiin vähän järjestystä alakerran huonessa ja osa Eedan leluista sai uuden säilytyspaikan pikkuhuoneeseen. Nyt on ihanaa kun olohuoneessa on vain leluarkku (klo 20:00-07:00 välisen ajan, muutenhan Eeda kantaa tottakai kaikki lelut olohuoneeseen), mutta teoriassa ainakin.  Pikkuhuoneessa on nyt hoitopytä systeemit ja palkintokaappi, mutta paljon tilaa jäi vielä lelujen säilytykseen, askartelupöydälle ja leikkitilaakin on matollisen verran. Pikkuhuoneen ja keittiön välissä oli ovi, jolle ei sinänsä käyttöä koskaan ollut, ennemminkin se oli vain edessä. Nostettiin ovi saranoiltaan ja vietiin poies niin eipä ole siinä enää turhaa tilaa viemässä.

Taas elämme astetta käytännöllisemmässä kodissa!

Aina joskus olohuone ei ole täynnä leluja.

Ovi huoneen ja keittiön väliltä poistettiin.

Hoitopöytä ja vauvan vaatelipasto 

siirty toiselle puolen huonetta.

Eedan uudet kalusteet ja lelut sai uuden paikan.

Tietokone löysi tienstä vintiin.

Kun ja jos löytyisi sopiva tietokonepötä kääntäisin koko

 helahoidon rappusiin päin, sillon vois kattella maisemia porrasikkunasta.

Piipaalandiassa

Palolaitoksella oli viime lauantaina perhepäivä. Eeda kun on niin innoissaan kaikista isoista autoista niin ajateltiin, että käydäämpä kattomassa piipaa-autoja. Pihalla olleita palo-autoja Eeda ihasteli, mutta sisällä hallissa olleista Eeda ei tuumannut oikein mitään. Ne oli varmasti niin lähellä, ettei se hahmottanut että ne oli isoja autoja. Ihan kiva, vähän erilainen tapahtuma ja saatiihan me siellä mehua ja pipareitakin, hyvää oli!

Eeda ja pappa piipaa-auton kyytissä.

Rekka-auto

Eeda tykkää ihan sikana kaikista rekoista, kaivureista, mopoista.. Kuuluu vain suureen ääneen OHO kun se näkee jonki ison ja erikoisen kulkuneuvon.
Illalla leikittiin ylhäällä Eedan huoneessa ja yhtäkkiä se keskeytti leikin ja sano "popo" (mopo). Ite en ollut edes reagoinut koko ääneen, mutta tiellä tosiaan meni mopo ja Eeda tunnisti sen äänestä.
Autossa se vain bongailee rekkoja ja ilmoittaa niistä meille varmasti.
Ville kummisetä oli käynyt reissussa ja se oli tuonut Eedalle rekka-auton tuliasiksi. Eeda ei malttanut avata edes läpinäkyvää pakettia loppuun kun se jo ajeli rekallansa.

Eedan rekka.

Kätköistä löytynyttä

Tyhjennettiin mummun vintillä olleita pahvilaatikoita. Niissä oli mun, Jannen ja Lindan vanhoja vaatteita. On se aika muuttunut 26-vuoden aikana, mutta paljon vaatteita sieltä löyty vielä Eedallekkin kyttöön. Muutamat vaatteet jäi erityisesti mieleen.
Tähtihaalarin on Sinikka-mummu ommellut mulle. Sehän on nykyäänkin oikein muotihaalari kun sen kuosina oli värikkäitä tähtiä. Eihän se ole nykyajan hienouksilla varsutettu, mutta eikähän sille käyttöä löydy ensi kenäänä.
Toiset vaatteet jotka jäi mileen oli liivi ja hame, ne mulla on ollut jossakin tarhakuvauksessa päällä. Ne oli säilynyt tosi hyvinä, nyt vain odotetaan, että ne on Eeduskalle sopivat ja sopivia juhlia mihin ne voipi laittaa.

Äidiltä tyttärelle.

Askarteluja

Eedan ihka eka askartelu juttu oli siili, jonka se teki syksyllä hoidossa. Nyt ollaan muutamia kertoja piirretty värikynillä, mutta siinä on vain semmonen ongelma, että Eedan pitäis saada pitää kymmenen väriliitua samaan aikaan kädessä.
Katsotaan joskosta pukinkontista tulisi vähän lisää askartelu juttuja meille, niin saadaan päivät kulumaan kun Eeda jää hoidosta poies.

Taiteilijan alkua.

Isäinpäivä

Isäinpäivä oli ja meni.
Kakkua en kyllä jannelle leiponut, mutta tein tukevamman aamiaisen. Meillä oli kaikkea herkkua aamupalalla, edes Eedan ei tarvinut syödä puuroa sunnuntai-aamuna.
Janne sai lahjaksi jauhesammuttimen, voi kai sanoa, että toivottavasti sille ei ole käyttöä. Eeda oli värittänyt hienon isäinpäiväkortin hoidossa. Varmasti Eedan hoitotäti oli puhunut lapsille isäinpäivästä, koska aamulla kun sanoin vain ohimennen Eedalle että nyt viiään kortti pappalle niin Eeda haki ite kortin jemmasta ja lähti yksin kortin kanssa kiipeämään rappusia ylös. Olin aika häkeltynyt, että miten Eeda toimi just niin kuin piti vaikka sitä ei neuvottu sen koommin mitä tehdään. Aivan kuin se ois tiennyt, että nyt on isäinpäivä, kortin saa hakea piilosta ja sen saa viedä pappalle sänkyyn, hassua.
Gubben oli töissä sunnuntain, mutta Paappalle käytiin viemässä suklaakonvehtirasia.

Meillä ei ollut niin paljoa lahjapaperia, 

että ois pappan jauhesammutin saatu paketoitua:)

Aamupalalla, joka syötiin pöydässä mukavuus syistä.

Paappalle suklaata.

Lastenkalusteet

Hakusessa on ollut pitkään Eedalle kunnolliset, jykevät, puiset huonekalut, pöytä ja tuolit. Niitä ei kertakaikkiaan vain ole käytettynä ollut missään myynnissä.
Kunnes nyt kohalle sattui puusepäin tekemät kalusteet, ne ei kiiku eikä kaaku, uskaltaa aikuinenki istahtaa tuolille. Vähän uutta maalia ne tarttee pintaansa, mutta käyttökelpoiset näinkin.

Pikkutuoli on toiminu remppatuolinakin edellisessä kodissa.

Pojan odotusta

Niin, Eeda on saamassa pikkuveljen kevät talvella.
Koko odotus on mennyt ihan hujauksessa kun on ollut niin touhua ja tohinaa. Ja toisaalta kun se on "jo" toinen lapsi niin ei se toinen raskaus enää tunnu oikein miltään, tai kaikki on vaan mennyt just samalla lailla kuin Eedaa odottaessa niin tuntuu vain että tämä on ihan tuttu juttu. Moni tutuista on saanutkin vasta viime aikoina tietää uutisista ja kaikki on ollu niin hämmästyneitä kuinka pitkällä olen ja ne ei oo tienny mistään mitään. Niin, ei sitä ole salattu, mutta eipä vain ole tullut monillekkaan kerrottua kovin aikaisin, kylläpä sen kaikki varmasti jo alkaa päällepäin näkemään. Mutta kaikki mennyt siis hyvin ja aika tosi varmuudella poika meille on tulossa.
Eeda ei taija vielä ymmärtää, kyllä se kovin vauvaa hokee, tulee aijaamaan ja kuuntelemaan mahaa. No kylläpä se sitten Eedallekkin valkenee, että vauva tulee jäädäkseen, saas nähä kuinka kova paikka on kun ei hän olekkaan enää ainut jota koko suku kattoo. No se tekee varmasti vain hyvää Eedalle kun ei ole ainut lapsi ja saapa sitten kunnon riitely- ja leikkikaverin.
Mulla jääpi sitten koulu kesken, ärsyttää! ..mutta ei voi saada elämässä montaa asiaa samaan aikaan, niin se vain menee. Koulu jatketaan sitten loppuun kun sen aika taas on, on se sitten vuoden, kahen tai kolmen päästä.

Kirppis löytöjä vauvalle!

Huippua, nyt mun ei tartte edes yrittää tykätä mistään tyttömäisistä 

vaaleanpunasista vaatteista, kun voi hankkia pojalle poikien värisiä vaatteita. 

Varmasti Eedan vaatteista suurin osa tulee uusiokäyttöön,

 koska sillä ei niitä tyttöjen röyhelöitä juurikaan ole ollut.

Kenkäfriikki

Kengät on meillä niin POP! Eteisessä koitetaan mamman ja pappan isoja kenkiä jalkaan. Eteisestä kannetaan omat kengät olohuoneeseen, ähkien ja puhkien ne puetaan päälle. Eeda on kyllä taitava laittamaan kenkiä jalkaan, se voi vaikka kuinka kauan istua ja yrittää kunnes onnistuu. Lenkkarit vielä ymmärrän, mutta nyt se on saanut varrelliset talvikengätkin ite jalkaan. Sitten se tepsuttaa niillä sisällä tyytyväisenä, kunnes se hakee toiset kengät ja vaihtaa ne jalkaan. Ehkä se on vain oppinut, että meillä on kymät lattiat ja että sisällä on hyvä käyttää kenkiä, tai sitte se on yksinkertaisesti nainen ja kenkäfriikki!

Ehkä voisin sittenkin vaihtaa punaset lenkkarit..

.. tuumasta toimeen.

..tarttettiinkiin pappan apua

..sitten voi jatkaa leikkejä

..kunnes löydettiin sininen lenkkari

.. ja vaihdetaan se

..tai oikeastaan Ainot olikin hyvät.

.. sadekeleillä tartteekin olla kumpparit.

No joo, ei meillä nyt siis ulkokenkiä käytetä sisällä, lenkkarit on kesän jäljiltä vielä esillä. Noi kumpparit, ei niitäkään nyt normaalisti eteisestä pois saa tuoda, en vain tiedä miten se on tossa kumppari jalassa sisällä, ehtiväinen tyttö kai tai sitten ei vanhemmat kerkeä reagoida kaikkeen..

Pidän silmät kii

Koitettiin ottaa joitakin kuvia Eedasta yhtenä iltana. Meillä oli vain jalkalampussa valo, joten kamera tartti salmaa. Kaikkihan sen tietää, että kamerassa on kirkas salmavalo, sen Eedakin hoksasi. Se laitto silmät kiinni ja kun me sille naurettiin keksihän se, että se on hauska juttu. No loppuillan kuvat olikin sitten seuraavanlaisia..

Että valokuvaa nyt siinä sitten!

Ensilumi

Ensilumi, kuinka ihana se onkin joka vuosi, jotakin taikaa siinä on. Eeda ei paljoa lumesta taida muistaa viime talvelta. 

Aamulla lumen tultua yöllä, nostin Eedan sohvalle katsomaan ikkunasta ulos. Eedan suu  meni aivan pyöreäksi ja kuului pitkän aikaa vain oho, oho. Taisi lumen ihmetteleminen olla jo aika jännää puuhaa. Aina kun käveltiin ikkunan ohi ja se näki ulos oli kommentti, oho. 

Kun lähdettiin ulos tekemään tuttavuutta lumen kanssa taisi ihmettely muuttua peloksi. Eeda sai hepulin, kun lunta meni sen kumppareitten päälle. Koitettiin useamman kerran olla ulkona, mutta Eeda vain seisoi kuin tatti ja halusi syliin. Se ei uskaltanut koskea lumeen ja meni pakoon ku otin lunta käteen ja yrityin näyttää sitä sille. Ainut kiva mitä lumessa oli, että saatiin kaivaa pulkka esille ja mennä pulkkamäkeen. Se oli hauskaa niin kauan kun me jaksettiin vetää sitää mäen päälle ylös, mutta auta armias kun sanottiin, että nyt riittää mäenlasku ja lähdetään kotia. Itkupotkuraivari. 

Nähtäväksi jää päästäänkö me sinuiksi lumen kanssa koko talvena!

Kyllä lumessa riitti ihmettelemistä!

Ulkona oleminen ei sitten enään ollutkaan yhtään kivaa!

Minä syön ihan itse

Olin tähän asti syöttäny Eedaa ihan automaattisesti. Se kävi niin kätevästi, vuorotellen ruokaa omaan suuhun ja välillä Eedan suuhun. Sitte aloin opiskelemaan, luin koulukirjasta, että 1,5 vuotis osaa syödä ihan ite. Nauroin siinä koulunpenkissä, että entäs jos ei vanhemmat oo antanu lapsen syödä ite mitäs sitten.. Ei nyt ollut käynny pienessä milessäkään, että oisin lusikkaa sotkun pelossa Eedalle antanut. No kyseisen oppitunnin jälkeisenä iltana EEda sai koittaa syödä iltapuuronsa ite. Ja sehän onnistu suht luontevasti. Eipä ole sen koommin tarttenut neitiä syöttää, lautanen eteen ja lusikka käteen niin johan alkaa lautanen tyhjenemään. Muutamana ekana syömäkertana täytyi muistuttaa, miten lusikasta pidetään kunnolla kiinni, mutta muuten homma oli aika hyvin hanskassa. Eeda on niin tarkka syöjä, että jos jotakin tippuu ruokalapulle yrittää se sen siitä noukkia. Jos se ei onnistu antaa se lusikan mulle, että autan vähäsen.

Niin ja vielä siihen ruokalappuun palatakseni. Vaikka mulle naurettiin, että mitä ihmeen isoa essua käytän Eedalle ruokalappuna, mutta kuulkaas, kuulkaas, se on ihan super hyvä:) Ei ruoka tipu syliin vaikka lastista vähän ruokaa tippuukin, ei sotkeennu vaatteet ja taas on elämä paljon helpompaa kun ei tartte joka ruokailun jälkeen vaatteita vaihtaa. No joo, olihan tuo ruokalappu kolmikuisen Eedan päällä aika suhteettoman iso, mutta se on tottunut siihen pienestä pitäen ja antaa sen olla suojana.

Eli nyt meillä syödään itse, jotain hyötyä mun opiskeusta siis. Oisin muuten varmaan syöttänyt vielä kaks vuotiastakin lasta. 

Suu täytyy avata isolle!

Syksyistä valoa

Pari talvea oon jo haaveillu Clasulla olevista puksipuupalloista. Meillä ei kuitenkaan ole ollut oikein paikkaa minne ne ois laittanu, niin niitä ei ole tullut ostettua. Nyt vihdoin kun saatiin uudet portaat, passasi niitten kulmaan ruukut ja valopallot. Ihan kivat ne on, joten kannatti odottaa oikeaa paikkaa puksipuupalloille!

Valoa syksyyn.

Teltta

Eeda sai Annin vanhan Hello Kitty teltan. Voi kuulkaa, kun Eeda on ollut tyytyväinen teltastaan. Teltan täytyy olla koko ajan kasattuna keskellä olohuoneen lattiaa. Joka ilta se kasataan kokoon, mutta heti kun Eeda aamulla huomaa sen olevan kasassa tulee se ottaa esille. Teltassa asustaa monesti myös nukkeja ja nalleja. Joskus mamma tai pappakin joutuu telttaan, ainakin osittain mahutaan sinne. Eeda kiittää teltasta!

Eeda, mamma, tiikeri ja nalle puh telttailemassa.

Teltan asukas.

Omenapuu

Jokaiseen omakotitalon pihaan kuuluu omenapuu. Meillä sellaista ei ollut, joten sellainen täytyi hankkia.
Nyt kun ollaan saatu pihalta kaikki puut pois ja piha pelkälle nurmikolle, aletaan me sinne istuttelemaan kaikkea. Koitamma kuitenkin välttää kaikkia turhaa kierrettävä nurmikonleikkurilla. Siksipä oikeastaan valittiin omenapuuksi perheomenapuu. Sepä pärjäilee yksikseen, eikä tarvi kaveria ittelleen.

Kyllä me tallottiin pihaa ympäri, että mihin sille kuoppa kaivetaan. Se tuli nyt kumminkin pölyisen tien viereen, mutta ei auta. En halunnu etupihalle mitään puuta eteen, pitäähän se jalkapallokenttä säilyttää kun ollaan semmonen kerta tehty. Talon takana se on kokonaan pois edestä, toki paikkanahan se ei ihan ihanteellinen ole. Pitää kummnin muistaa, että valitettavasti asutaan kaupungissa eikä maalla. Taas todettiin kuoppaa kaivaessa, että vanhan nurmikon alla ei ole kuin hiekkaa. Onneks oli multaa iso läjä jäljellä niin ei tarvinut hiekkamonttuun istuttaa. Ens keväänäpä nähään lähtikö omppupuu kasvamaan vai ei.

Paikka löytyi vihdoin ja viimein.

Ei pitäis kuopan syvyydestä ainakaan olla kiinni, 

etteikö omanapuu pärjäis.

Viittävaille valmiina.

Vaatelähetyksiä

Eeda rakastaa vaateita ja kenkiä. Siispä sen onnenpäivät on ollut, kun se on saanut Kälviältä vaatelähetyksen. Isoja pussillisa vaatteita ja kenkiä, joita voi sovittaa. Eeda ja vanhemmat kiittää Kälviän naapureita!

Eka satsi. Kyllä oli kivaa tyhjentää aarrepussia.

Ja toinen. 

Jo oli Eedalla sovitettavaa. 

Vähän täytyy vielä kasvaa niin sopii A&I: vaatteet päälle.