Viime päivien aikana meille on muuttanut pieni tutkimusmatkailija nimeltä Eeda. Nyt ryömiminen sujuu jo sen verran sutjakkaasti että nyt päästään liikkumaan kaikkiin hauskoihin paikkoihin joihin ei olla ennen päästy käsiksi. Ou-nou sanon minä, se olikin helppoa vielä kun tyttö pysy suurinpiirtein olkkarin lattialla..
Kaikki kiinnostaa, erityisesti sähköjohot ne on nyt se ykkös juttu! Johtoja ois niin hyvä purra, ne on hyvän kokosia suuhun, jos ette tienneet. Lehetkin käy, ne tulee heti johtojen perään. Muste on varmaan terveellistä imeskellä. Pitää olla ite nopea lukemaan lehti jos meinaa sen ehjänä lukea. Muruset, ne ilmaantu meidän lattioille yhtäkkiä. Meillä aletaan tarttumaan pinsettiotteella ja milläkös muulla sitä on hyvä harjoitella kuin murusilla jotka löytyy lattialta. Ja ikäänkuin tarkistaakseen mikäköhän murunen se oli niin se kannattaa laittaa suuhun. Pitäis vissiin alkaaa imuroimaan useammin, enää ei taida riittää että kerran kahessa viikossa näyttää imurinvartta lattioille. Takka on nyt jääny vähemmälle huomiolle, sitä se on varmaan saanu kattoa pienen ikänsä ajan jo ihan tarpeeks. Ilman palovammojakin ollaan selvitty, ihme ja kumma.
Mukava seurata kun Eeda tutkii paikkoja, mutta vielä mukavampi ois kun se tottelisi. Mutta ei, sillä on kyllä niin paksu pää, lieneeköhän tullut äitiinsä, en ainakaan myönnä. Vaikka tasan tarkkaan tietää mitä sana EI tarkottaa niin sitä kovemmalla vauhdilla mennään tekemään sitä mitä kielletään. Niin ja kaiken lisäks se vielä oottaa että nähäänkö me nyt varmasti mitä hän on menossa tekemään ja nauraa päälle. Mihinköhän me joudutaan tämän Oinaan kanssa vielä!
Lehtikorista voi valita luettavaa
Nuohooja?
Kato mamma osaan avata laatikoita!
Clas Ohlsonin luettelo on hyvää selattavaa.
Löyty murusia!
Eeda on varmaan sitä mieltä ettei mamma tarvi urakkalaskenta vihkosta tänä vuonna.
Jes, sähköjohtoja ja ergorapido, näistä mää tykkään!
